Totisilla kasvoilla ja liikunnoilla otti rouva Herner häntä vastaan. Hän näki sentään pian, päiviä muutamia kun oli kulunut, ja kasakka aina vielä oli heillä, että hän oli jalo mies, ja kuinka olisikaan hän voinut ajatella toisin — olihan hän pelastanut hänen tyttärensä katteini Margunoffin käsistä!
Kun nyt ruvettiin naimista hankkimaan, tahtoi rouva Herner itsepäisesti, että Kotschoffskyn kaikella mokomin piti asettuman asumaan lähelle häntä. Vähän asiaa tuumailtuaan, suostui Kotschoffsky tuohon, rakensi Margunoffin poltetun talon sijalle talon, johon asettui asumaan.
Syksyllä nuoret vihittiin. Alussa talonpojat tosin vähän nurisivat Kotschoffskyn naapurisuudesta, vaan kuta enemmän he oppivat häntä tuntemaan, sitä enemmän he oppivat pitämään entistä vihollistaan arvossa hänen rehellisyytensä ja ystävällisyytensä tähden.
Ja Ilma yhä edelleen oli kansan suosiossa, ja missä talonpojat vaan sattuivat yhteen ja ruvettiin hänestä puhumaan, lisäsivät he aina hänen nimensä jälkeen sen liikanimen, jonka ennen olivat tottuneet hänelle antamaan; Pohjanmaan helmi.