"Susi on päässyt saaliin vainulle", vastasi Mikko luoden silmänsä Ilmaan.
Tuo nuori tyttö kiljasi ja olisi kaatunut maahan, ellei suntio olisi kerjennyt ottamaan häntä vahvoihin käsivarsiinsa. Vähälläpä myös oli, ettei rouva Hernerkin käynyt tainnoksiin Mikon vastauksesta, vaan hänellä sentään oli suurempi mielenmaltti tässä silmänräpäyksessä. Muutaman silmänräpäyksen jälkeen, joiden kuluessa Mikko vei Ilman sohvalle, sanoi rouva Herner:
"Minä ymmärrän hyvin, että tuolla vertauksellasi tarkoitat katteini Margunoffia."
"Aivan niin", vastasi Mikko nyökäyttäen päätään. — "Katteini on susi ja hän hiipii täällä ympäri sadan venäläisen jääkärin kanssa, sen olen itse nähnyt. Hänpä se eilen oli Sikkilässä, otti kaikki ruokatavarat, mitkä sai ja pelätti vaimot metsiin. Kun jääkärinsä olivat juoneet suuhunsa kaiken viinan, minkä käsiinsä saivat, läksi katteini heidän kanssaan Lappajärvelle päin, sillä hän tietää siellä pohjoisessa päin olevan rikasta väkeä. Mutta minäpä salaa seurasin hänen jälessään ja näin hänen eilen menevän joen yli matalikosta, joka on noin virstan päässä tästä pohjoiseen. Enempää en tarvinnutkaan tietää, sillä paikalla aavistin venäläisten hankkivan tälle paikalle."
"Siis ei Sikkilässä ollutkaan kasakoita?"
"Oli niitäkin" — vastasi Mikko. — "Unhoitin sanoa, että katteinilla on muutamia niitäkin seurassaan."
Kun Mikko nuo sanat sanoi, hypähti Ilma seisaalleen huudahtaen:
"Kun katteini Margunoff tulee, en minä tahdo olla kotona, ettekä tekään, äiti, saa jäädä tänne. Sano meille, Mikko" — jatkoi hän nousevalla tuskalla tarttuen suntion käsiin, — "etkö tiedä mitään paikkaa, jossa saattaisimme piiletä!"
"Tiedänpä niinkin", vastasi Mikko vitkaan ja miettiväisesti. — "Mutta se riippuu siitä, jos te tahdotte seurata sinne."
"Sano meille se; jos sinulla on pelastuskeino, niin älä sitä meiltä estä", sanoi rouva Herner levottomasti.