— "Hyvästi nyt vähäksi aikaa, äiti kulta!" sanoi hän syleillen äitiään. — "Pian olen takasin, ja varmaan olen tapaava Mikon."
"Hyvästi Ilma; tule vaan pian takaisin!"
Samassa, kun Ilma aukaisi oven, juoksi hän takaisin huudahtaen:
"Mikko tulee!"
"Mikkoko?" ihmetteli rouva Herner ja syöksi ikkunaan. — "Kas vaan, tuossa juuri hän tuleekin maalle. Vaan, Jumala varjelkoon, minkä näköinen hän on!"
Hetken perästä Mikko suntio astui ovesta sisälle. Kasvoissaan näki selvään levottomuutta, ja itsekseen hän mutisi pitkiä lauseita, joita ei kukaan muu, kuin hän itse, voinut ymmärtää.
II.
Vihdoin sanoi hän, kotvan aikaa mietittyään, astuen pari askelta edemmäksi lattialle sekä syvään kumartaen rouva Hernerille:
"Hyvää huomenta!"
"Jumala antakoon", vastasi rouva Herner ojentaen Mikolle kättään. — "Mitä uutisia sinulla on muassasi?"