"Sinä", huudahti kapteeni halveksivalla äänellä. "Ei, kyllä sinä saat mennä!"
"Ja kuitenkin se on maailman yksinkertaisin asia", vastasi punatukkainen levollisesti.
Tässä silmänräpäyksessä tarttui kapteeni miehen hartioihin ja ravisteli häntä valtavasti.
"Ilmaise tietosi", karjui hän, "muutoin hakkautan sinut tuhansiksi kappaleiksi!"
"Menkäämme lähemmä rantaa", sanoi Niilo. "Siellä tahdon ilmoittaa ehtoni."
Heidän saavuttuaan aivan veden partaalle sanoi punatukkainen viitaten salmelle:
"Kun olen auttanut teidät salmen toiselle puolelle, niin lainaatte minulle kaksikymmentä miestä muutamiksi tunneiksi."
"Mitä sinä niillä teet?" kysyi kapteeni epäluuloisesti katsellen Niiloa.
"Tahtoisin vain käväistä kyläilemässä eräässä pienessä sotilastorpassa Rajalahden eteläpuolella. Kaunis tyttö odottaa minua siellä, mutta ukonkäppärä on aivan mahdoton. Lopun ymmärrätte."
"Kyllä ymmärrän", sanoi kapteeni ja katseli tutkivasti punatukkaista.