"No, saanko?"
"Olkoon menneeksi, kun vain ilmaiset ehdotuksesi."
"No hyvä, kapteeni, katsokaa noita hiiltyneitä pölkkyjä. Hakkaamalla ne erikseen ja sitten liittämällä lujalla köydellä toisiinsa saatte lautan, joka kuljettaa enemmän kuin puolet joukostanne, ja virta on kyllä teille silloin avullinen. Toisella puolella on varmaankin veneitä."
Kapteeni Sergejevitsh löi kiivaasti otsaansa. Kirous oli vähällä päästä hänen huuliltaan. Miksi hän ei itse ollut tällaista keksinyt! "Niin, suomalainen on oikeassa", ajatteli hän itsekseen.
"No, kapteeni", kysyi punatukkainen, odotettuaan kotvasen aikaa vastausta, "miltäs ehdotukseni tuntuu?"
Kapteeni Sergejevitsh ei vastannut mitään. Hän mutisi vain itsekseen ja poistui kiiruusti.
Puolen tunnin kuluttua venäläiset olivat irroittamassa sillan pohjoispuolella olevia palkkeja toisistaan. Tähän tarvittiin melkoisia ponnistuksia. Monet putosivat veteen ja ainoastaan suurella vaivalla voitiin heidät onkia ylös. Kolme vei virta mukanaan.
Vihdoin oli lautta kuitenkin puolittain valmis.
Hämärän tulo keskeytti lopuksi kaiken työn. Ja väki pääsi hyvin tarpeelliseen lepoon, jatkaakseen lautan rakentamista päivän koittaessa.
* * * * *