Keskiyö oli tullut. Hieno sumuharso teki pimeän sankemmaksi.
Pitkin rantapensaikkoa hiipi kaksi miestä palaneelle sillalle. Tultuaan parin kyynärän päähän sillan paikasta he pysähtyivät.
"Mitä tämä merkitsee?" sanoi Onni ja tuijotti läpi hämärän eteensä. "Missä on silta?"
Jussi kohotti molemmat kädet silmilleen, mutta yhtä turhaa oli tähystäminen.
"Olemmeko kulkeneet harhaan?"
"Mahdotonta, sillä minä tunnen tämän yhtä hyvin kuin Rajalahden seudut."
"Mutta silta on poissa."
"Poissa. No niin, sodassahan ei saa mitään ihmetellä", vastasi Onni. "Sen ovat hävittäneet joko ryssät tahi meidän partioretkeläisemme."
Harkittuaan vähän aikaa mitä olisi tehtävä, rupesivat ystävykset etsimään venettä. Mutta mistään ei löytynyt. Vihdoin he päättivät uida salmen yli.
Nopeasti he heittivät päältään venäläiset sotilaspuvut, mutta samalla Onni viittasi sillalle: