Mitä lähemmäksi suomalaiset veneet tulivat, sitä suuremmaksi tuli sekamelska aluksella. Veneiden miehistö saattoi selvästi nähdä, miten väki aluksella juoksenteli peljästyneen lammaslauman lailla.
"Onko pikkukanuuna kunnossa?" kysyi Roth.
"On, vääpeli. Valmis käytettäväksi minä hetkenä hyvänsä."
"Hyvä, annammepa sitten heille lämpöisen tervehdyksen näyttääksemme, että täysi tosi…"
Vääpeli ei ehtinyt saada lausettaan loppuun, ennenkuin tuli välähti purjealuksesta ja luoti sinkosi veteen ainoastaan parin kyynärän päähän suomalaisten veneestä.
"Vai niin, te tahdotte aloittaa leikin", huudahti Roth, "Mutta minä luulen, että tämä kanuuna lennättää hieman kauemmaksi." Ja hän komensi ampumaan.
Samassa laukaistiin. Ruudinsavu hälveni heti, mutta vielä olivat purjeet jäykkinä ja jännityksessä. Lisääntyvästä liikkeestä aluksen kannella saattoi kuitenkin selvästi huomata, että luoti oli osunut, mutta näytti siltä, kuin jotakin olisi laahustettu pois.
Toisistakin aluksista ammuttiin kiivaasti, mutta vähemmällä menestyksellä.
Vihdoin Roth käski jälleen ladata pikkukanuunan. Kun tämä oli tehty, tähtäsi vääpeli itse ja laukaisi myöskin.
Samalla kuului purjealuksesta rytisevä ääni suomalaisten veneisiin. Aluksen suurmasto oli pitkänään kannella. Raikas hurraahuuto kajahti suomalaisten veneistä. Ilo häiriytyi kuitenkin heti, kun uljaat partioretkeläiset huomasivat, miten vesille laskettiin vene, joka oli täynnä soutajia ja miten se sitten ohjasi kulkunsa suoraan rantaa kohti.