Tuuli oli elpynyt, ja veneet purjehtivat kysymyksenalaista saarta kohti. Ennen sinne saapumistaan oli heidän kuljettava useiden lähempänä maata olevien pikku saarien ohi.
Näiden saarien välinen kulkuväylä on ahdas ja purjehtimiselle vaarallinen, etenkin myrskyssä.
Äkkiä huusi tähystäjä siinä veneessä, missä Roth ja Spof olivat: "Purje saarien sisäpuolella!"
Tähystäjä viittasi heti näkemäänsä esineeseen. Se oli jokseenkin suuri purjealus, ja täysin purjein se koetti päästä pohjoista kohti. Vesi kuohui vaahtona keulan ympärillä, ja sen kallellaan olevasta asennosta saattoi päättää, että päällikkö teki kaiken mahdollisen joutuakseen sekä että se ei ollut lastissa.
Viimeksimainitun seikan johdosta ehdotti Spof, että sitä ei seurattaisi.
"Sen ahdistamisesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä", sanoi hän. "Saalis tulee kuitenkin niin pieni."
"Kukaan ei voi tietää, mitä sillä on kätkössä laiteittensa sisällä", vastasi Roth. "Sitäpaitsi on kai aluskin jonkin arvoinen."
Neuvottelun tulokseksi tuli, että takaa-ajo päätettiin aloittaa.
Suomalaiset alukset ohjasivat heti kulkunsa saarien väliseen kapeaan salmeen ja olivat pian niiden sisäpuolella.
Kolme aluksista (ensimäisessä olivat molemmat johtajat) kiiruhti ampumaan suurta purjealusta edestä päin. Toiset viisi ajoivat suoraan takaa.