"Sepä hyvä", ajatteli Niilo itsekseen käsiään hieroen. "Ah, Onni, pääsitpä kyllä edelle, mutta suoraan oletkin loukkuun joutunut! Sinä riennät luonnollisesti sotilastorpalle, mutta sielläpä otankin sinut kiinni. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Kaikki käy oivallisesti."
Päivän koitossa alettiin tehdä uutta lauttaa, ja ennen iltaa liukui jo kapteeni Sergejevitsh joukkoineen samaa tietä, jota edellinen lauttakin oli kulkenut.
7.
Rothin ja Spofin partioretket maitse ja vesitse ilmaisivat selvästi, mitä kunnollisesti johdettu rahvas voi aikaansaada.
Kului tuskin päivääkään, jona molemmat partioretkeläiset eivät olisi tehneet jotakin urotyötä.
Niinpä he olivat tehneet yöllisen hyökkäyksen Tamperetta vastaan ja olivat vähällä saada tämän kaupungin valtaansa. Ainoastaan suurilla ponnistuksilla sai siellä oleva päällikkö ylivoimallaan pakoitetuksi rohkeat partioretkeläiset peräytymään.
Tämä vaikutti kuitenkin niin paljon, että kenraali Rajevskin silmät aukenivat vaaralle, jonka tämä kourallinen sankareita uhkasi hänelle tuottaa.
Mutta mitä tekikään ruotsalais-suomalaisen joukon ylipäällikkö, Klingspor? Ei suorastaan mitään. Sen sijaan että olisi vahvistanut Rothin ja Spofin osastoja antamalla heille uusia voimia ja aseita, ei hän edes kuunnellut niitä ääniä, jotka sitä varten kohotettiin. Ei Adlercreutzin taivuttamiskykykään voinut temmata unteluudestaan tätä miestä, jolla oli "kaksi leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas."
Vaikea on vapautua siitä synkästä ajatuksesta, että tähän liittyi petturuuttakin.
Pari päivää partioretkeläisten onnistumattoman hyökkäyksen jälkeen Tamperetta vastaan olivat Roth ja Spof kahdeksalla veneellä noin puolen peninkulman päässä "Varassaaresta."