"On."
"Siinäpä se. Heti tultuani tänne näin tuollaisen otuksen piilevän rantapensaissa. Annoin hänen olla alallaan, koska luulin, että hän pelkäsi minun pistävän kiväärin hänen käteensä ja pakoittavan tulemaan mukaani. Tuo konna on vakoillut olinpaikkaani ja ilmiantanut sen vihollisille. No no, toivonpa saavani hänet vielä kerran käsiini. Mutta kuuleppa, Onni, asiasta toiseen. Olen kuullut kerrottavan, että Yrjö Kinnusen pojantytär rakastaa sinua. Onko asia niin?"
"Kyllähän se niin on", vastasi Onni.
"Rakastatko sinäkin häntä?"
"Kyllähän minä."
Samassa kavahti vääpeli Roth pystyyn ja ojensi Onnille kätensä huudahtaen:
"No hitto vieköön, ota hänet silloin myöskin vaimoksesi. Sinähän olet oiva poika niin kauniille tytölle!"
"Mutta… mutta…" änkytti Onni nolona, "vanha Yrjö ei siihen suostu!"
"Miksi ei?"
"Siksi että minä olen köyhä."