Kenraali itse peräytyi pari askelta huomatessaan vastenmielisen olennon.
"Vanki, kenraali", sanoi ajutantti lyhyesti.
"Missä otitte hänet kiinni?"
"Kylän ulkopuolella hänen tarkkaavasti katsellessaan meidän puolustuslaitoksiamme."
Rajevski viittasi vankia astumaan esille. Tämä totteli heti osoittamatta minkäänlaista epäröimistä.
Tarkasteltuaan hetkisen punatukkaista aloitti Rajevski kuulustelun. Sitä kesti sangen kauan.
Kuulustelun loputtua hän hieroi tyytyväisenä käsiään mutisten itsekseen:
"Nyt en ollenkaan pelkää. Punatukkainen on kyllä pitävä sanansa, sillä mustasukkaisuus ajaa häntä ottamaan tämän askeleen, ja kun ihminen saa sen taudin, niin hän on aivan sokea eikä välitä muusta kuin kostosta."
Tunnin kuluttua läksi lähes kahdensadan miehen suuruinen retkikunta Alavudelta ja samosi eri osastoina etelään päin.
Joukon johtajana oli Rajevskin ajutantti, rohkeudestaan ja tarmostaan tunnettu kapteeni Sergejevitsh.