— Ja tässä on se mies, jota saamme kiittää vapaudestamme, — virkkoi luutnantti mennen pari askelta lähemmä tuntematonta opasta.
— Mutta miksi niin ujostellen peität kasvosi? ota… —
Ennen kuin luutnantti sai viimeisen sanan huuliltaan, oli tuntematon temmannut viitan hartioiltaan ja kasakkalakin päästään.
Samassa tuokiossa pääsi Valter Jernfältiltä ihmettelyn ja ilon huudahdus. Hän hypähti armaansa luo ja sulki kainosti punehtuvan Olgan syliinsä.
Selitettyään tämän jälkeen sotamiehille, mitä Olga oli hänelle ja miten tänne joutunut, kysyi hän:
— Mutta mistä sait tietää tunnussanan? —
— Minä kuulin, kun isäni antoi sen kasakoille. —
— Ja sinä olet ollut kyllin rohkea panemaan henkesi alttiiksi minun tähteni? —
— Olen, — kuiskasi nuori kasakkatyttö, — sillä sinä olet minulle rakkain maailmassa. —
Onnin opastamina saapuivat pakolaiset kiertoteitä myöten viimein Iisalmelle. Olgan urotyö tuli heti koko brigaadin tietoon samoin kuin hänen elämäkertansakin. Kaikkialla, missä vain hänet nähtiin, tervehtivät häntä sotamiehet ihmettelyn sekaisella kunnioituksella, ja kun hänet Sandelsin kehoituksesta saatettiin tämän luo, lausui tämäkin lämpimän kiitoksensa rohkealle tytölle siitä, että tämä uskalijaan tekonsa kautta oli pelastanut hänen kolme parasta sotilastaan.