— Kuulittehan, että Kokko sanoi hänen olevan kelpo jääkärin ja että… —
Kokko tuli samassa saapuville keskeyttäen puhelun.
— Miksi te olette tänne jääneet? — kysyi hän ihmetellen.
— Saadaksemme nähdä Onnin niin kohta kuin mahdollista, — vastasi
Hiukka hänkin ihmeissään Kokon kysymyksestä.
— Saisitte sitte istua täällä sivu tuomiopäivänkin poikaanne näkemättä, — vastasi Kokko nauraen.
— Mitenkä niin? — kysyivät Hiukka ja Nella yhteen ääneen.
— Siten, että Savon jääkärit ovat tulossa Tuomaalan kautta ja saapuvat kylään pohjoisesta päin. Sitäpaitsi ei ainoakaan sotamies saa puhua yhtään sanaa omaistensa kanssa ennen, kuin ovat sijoittuneet asemilleen. Kenraali on siinä suhteessa ankara ja se onkin oikein, sillä pitkän marssin jälkeen tarvitsevat miehet lepoa. Ja kun vihollinen luultavasti seuraa kintereillä, niin on viisainta ensin panna kaikki järjestykseen, jos sattuisi noin niinkuin pamahtamaan. —
— Se on totta, se, — myönsi Hiukka, — mutta mitenkäs sen pojan sitte näkee? —
— Minä vien teidät hänen luokseen, — sanoi Kokko, — Seuratkaa vain minua, niin pääsette vähällä —
Kokon saattamina, jolle tunkeileva väkijoukko vastustelematta teki tietä, saapuivat Hiukka ja Nella kylän pohjoispäähän, missä Kokon toverit odottivat jääkäripataljoonaa.