— Sitä poikaa! —
— Niin sanoitte te kerran ennenkin, iso-isä, — virkkoi Onni iloisesti, — ja silloin arvelin, että näinköhän vielä joskus sanotte samalla tavalla! —
— Olet varmaankin tehnyt paljon pahojasi, — virkkoi äiti hellästi silmäillen poikaansa.
— Olenpa kyllä, äiti, mutta se ei tee mitään, kun saa ryssää löylyttää. Ja Virran sillalla se saikin oikein kelpo saunan. —
— On ne siitä jo kertoneet, — virkkoi ukko Hiukka. — Olitko sinä niiden kuuden sadan joukossa? —
— Olin ja silloin autoin sekä minä että Kokko ja Kärki luutnantti Jernfältiä ottamaan pois hänen morsiantaan kasakkatyttöä, jonka Niemen majuri oli pienenä ottanut kasvatikseen ja jonka tämän isä vähää ennen oli ryöstänyt Niemestä. Siinä sitä vasta kuumasti kamppailtiin ja… —
— Vielä kehut, — keskeytti Nella siunaillen. — Miten voi nyt rehellinen mies pitää kasakkanaisesta? Nehän ovat kaikki noitia. —
— Erehdytte, äiti. Kauniimpaa tyttöä kuin luutnantti Jernfältin morsian ei ole koko Suomessa. Mutta lähdetään nyt katsomaan, miten tässä huomiseen päästään, jolloin taas täytyy lähteä. —
Kun Valter Jernfält oli saanut joukkonsa katon alle, riensi hän kiiruimman kautta ottamaan selvää Kokosta.
— No, — kysyi hän viimein tavattuaan ukon, — mitenkä matka Niemeen sujui? —