— Paremmin kuin osasimme toivoakaan, — vastasi Kokko.
— Ja hänet otettiin siellä hyvästi vastaan? —
Kokko kertoi Olgan tulosta Niemeen, mitä hän palvelusväeltä siellä oli kuullut ja virkkoi lopuksi:
— Hyvin sitä elettiinkin siellä. Vanha majuri istui tuntikausia meidän parissamme ja silloin täytyi minun tai jonkun muun meistä kertoa taisteluistamme. Ja aina marmatti hän, ettei saanut olla mukana. On se vankka ukko se majuri, mikäli minä häntä näin. —
— On kyllä. Hänenlaisiaan on vähä Suomessa. —
4.
Niin kuin ylempänä mainittiin, kadotti viides brigaadi Salaburissa sen nimensä, jonka aikana se oli niin uljaasti taistellut. Tämän jälkeen se nimitettiin neljänneksi brigaadiksi ja vaivaloisella peräytymisretkellään Pohjan lahden ympäri teki se urhoollisen Sandelsin johtamana parhaansa pelastaakseen Suomen sotakunnian.
Joka paikassa, missä se joutui tekemisiin vihollisen kanssa, osotti se entistä miehuutta, kestävyyttä ja isänmaanrakkautta.
Virran taistelun jälkeen kärsi brigaadi suurimman tappion Hörneforsin luona 5 päivänä heinäkuuta 1809. Urhean viidennen brigaadin viimeiset jäännökset olivat jälkijoukkona, kun kenraali Sandels saatuaan tiedon, että venäläinen kenraalimajuri Kosatschoffski vahvalla kolonnalla marssi Engsjöhön päin aikeessa sulkea hänet kahden tulen väliin, komensi peräytymään.
Duncker, joka nyt oli everstiluutnantti, johti rakasta Savon jääkäripataljoonaansa. Tämän eturiveissä olivat Kokko, Kärki ja Onni, ensi mainituilla kaksi tähteä urhoollisuuden merkkinä rintaa koristaen viime mainitulla yksi.