Peräytyminen oli jo alkanut, mutta Duncker, joka ei millään muotoa tahtonut peräytyä, seisoi vielä paikoillaan Hörnejoen sillan luona. Kun Sandels huomasi vaaran, joka uhkasi urheita savolaisia, lähetti hän ajutantti Montgomeryn viemään Dunckerille sanaa, että tämä läksisi peräytymään.
— En lähde, — vastasi Duncker, — minä jään paikoilleni ja taistelen vielä jonkun aikaa. —
— Mutta kenraali on käskenyt ja sitä paitsi ovat pohjalaiset lyödyt takasin. Everstiluutnantti on vaarassa joutua saarroksiin. —
Mutta Duncker vastasi miehevästi, joskin epätoivoa ilmaisevalla äänellä:
— Jos pohjalaiset ovat peräytyneet ennen aikojaan, niin minä ja savolaiset emme sitä tee! —
Montgomeryn ei auttanut muu kuin lähteä matkoihinsa ja ainoastaan ruudinsavun hämärässä onnistui hänen pujotella kaikkialla parveilevien vihollisten läpi.
Viimein suostui Duncker peräytymään, mutta juuri kun hän antoi käskyn siihen, kaikui läpi savolaisten rivien:
— Piiritetään! —
Kaikilta tahoilta hyökkäsi vihollisia pienen suomalaisen joukon päälle, joka kuitenkin rohkeasti katsoi kuolemaa silmiin.
— Nyt syntyy toisellainen leikki kuin Virran sillalla, — virkkoi Kokko lävistäen samassa erään venäläisen ali-upseerin, joka aikoi ottaa hänet vangiksi, — mutta lujasti päälle, pojat! Näytetään ryssille, ettei pitkä peräytyminen ole vielä voimiamme vienyt! —