Maaliskuun keskivaiheilla saavuttiin viimeinkin Kuopioon, missä
Karjalan rakuunat olivat brigaadia vastassa.
Voidakseen jossain määrin salata Savon brigaadin leiripaikkaa kaupungissa ja sen ympärillä määrättiin kapteeni J.Z. Duncker, tuo sankari, josta Runeberg niin ihanasti laulaa runossaan "Heinäkuun viides päivä", asettumaan Jynkkään, joka sijaitsee kolmen neljännes peninkulman päässä Kuopiosta etelään.
Tälle leiripaikalle Kokko ja Kärki olivat juuri menossa, kun yö heidät yllätti, niin että heidän täytyi etsiä suojaa vanhan Hiukan mökissä Lehtoniemen käressä.
Kun he sitte palasivat Jynkkään, oli heillä, niinkuin tiedämme, Onni mukanaan.
4.
Perin väsyneenä kiivaasta hiihtämisestä kyynärän syvyisessä lumessa, joka paikoin oli niin pehmeätä, ettei suksia voinut ollenkaan käyttää, saapui Onni viimein seuralaisineen Jynkän kylään, missä kenttävahdisto oli nuotiolla.
Kapteeni Duncker oli juuri käymässä urhojensa luona, kun hänen silmiinsä pisti Onni, joka miehevin katsein tähysteli ympärilleen ja tyynenä otti vastaan ne hymyilevät silmäykset, jotka häntä kaikkialla kohtasivat.
— Minkä poikapuitukan te olette tänne saaneet? — kysyi hän Kokolta.
— Onko hänet lumesta löydetty? —
Kokko teki juurta jaksain selkoa omasta ja toverinsa vierailusta ukko
Hiukan mökissä.
— Soo, — virkkoi kapteeni Duncker ja tarkasteli nyt poikaa aivan toisin katsein. — Sinä kai olet miestä mielestäsi, vai mitä? —