Kenttävahdisto oli tuskin ehtinyt järjestyä uudella asemallaan, kun osa vihollisen ratsuväkeä, kasakkoja ja Grodnon husaareja, nähtiin lähenevän aikeessa hyökkäykseen.
Kun Onni huomasi tämän, tunsi hän miehuutensa masenevan. Tuommoista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Hän ei voinut estää itsestään pelon tunnetta nähdessään noiden vaahtoa valuvien hevosten tupruttelevan löyhää lunta, joka ryöppysi yhtenä pilvenä joukon ympärillä. Hän oli nyt Kokon ja Kären kanssa kapteeni Malmin joukossa, joka oli vasempana siipenä erään jyrkän, lumipeitteisen kallion suojassa. Onnin silmät etsivät hänen suojelijoidensa katsetta, mutta he eivät nähneet häntä, vaan ainoastaan vihollisen.
— Kuudenkymmenen askeleen päästä ensi kerran, muistakaa se, pojat, — neuvoi päällikkö. — Ensimmäinen rivi aluksi ja sitte muut tarpeen mukaan. —
Vihollisparvi läheni. Onni, joka oli hiipinyt Kokon taa, näki selvään kasakkojen parrakkaat kasvot. Nyt ei pojan kannattanut kerskua, se hänen täytyi itsessään myöntää.
— Ampukaa! — komensi viimein kapteeni Malm. Luodikoista pamahti yht'aikaa ja kaksikymmentä hepoa piehtaroi ratsastajineen lumessa, joka samassa punertui niiden verestä.
— Hyvin, pojat, — virkkoi Malm. — Se tervehdys teki tarkoitetun vaikutuksen. —
Asianlaita olikin niin. Odottamatta uutta samallaista tervehdystä toisesta savolaisten rivistä, teki vihollisparvi liikkeen sivulle hyökätäkseen muiden siipien kimppuun, Mutta kun siltäkin puolen vastaanotto oli yhtä tyly, täytyi sen viimein rientää pakoon.
— Se oli ensimmäinen mälli, se, — murahti Kokko. — Mutta, — jatkoi hän ympärilleen katsoen, — missä poika on? Jokohan nyt… ahaa, sielläkös sinä selän takana! Niin, niin, — jatkoi hän taputtaen Onnia ystävällisesti päähän, kun huomasi, että hänen sanansa saivat pojan hämilleen, — vastahan olet ensi kertaa tulessa eikä kukaan voi kummastella, jos vähän housut lepattavat, kun olet vielä niin nuori. Olen nähnyt isojen ikämiestenkin vapisevan kuin haavanlehti tämmöisessä tapauksessa. —
Nämä ystävälliset sanat saivat Onnin jälleen reippaalle mielin. Hän puri hammasta ja päätti vasta kerralla olla rohkeampi.
Ja tätä kertaa ei tarvinnut kotvan odottaakaan. Kiihkeän vastarinnan ärsyttämänä lähetti Tutshkow esiin neljä kahdeksan naulaista tykkiä, jotka syöksivät savolaisiin kartessia aivan kuin sateena.