— En voinut kauempaa nähdä moista sydämmetöntä raakuutta turvatonta lasta kohtaan, — huusi kersantti ja hyökkäsi esiin, ja kun pääjoukkomme samassa ehti paikalle, tehtiin ryntäys heti paikalla. Puolessa tunnissa olivat kasakat saarroksissa.
Kun taistelu oli tauonnut, oli jo aamukin käsissä. Uneksien ja ajatellen tuota pöyristyttävää näkyä nuotion ääressä ohjasin melkein tiedottomana askeleeni sinne päin.
Äkkiä pysähdytti minut hento parahdus jossain aivan lähellä. Kahden mättään välissä huomasinkin samassa tuon rääkätyn naisen ja niistä verijäljistä, joita ulottui jonkun matkaa etemmä, huomasin, että nainen toinnuttuaan oli laahannut itsensä tähän paikkaan, missä hänen onnellisesti säilynyt pienokaisensa lepäsi. Syvästä miekan haavasta päässä oli veri tulvehtinut melkein kuiviin. Muutamien kyynärien päässä tästä makasi hurjistunut mies kuolleena. Kersantin luoti oli sattunut keskelle rintaa.
Sitte kun olin antanut viedä kuolevan kasakkanaisen erääseen pieneen risumajaan kertoi tämä, että hänen miehensä polveutui eräästä arvossa pidetystä kasakkaheimosta ja että yksi tämän esi-isistä oli ollut kasakkapäällikkönä 17 vuosisadan alussa. Hän oli ollut erään kapinaliiton johtajana, josta syystä oli neljän muun kuulun kasakan kanssa mestattu Varsovassa. Hurjistunut mies oli ollut joukon päällikkö. Hän oli joutunut rikollisiin rakkaussuhteisiin nuoren vaimon kanssa ja viinan vaikutuksesta oli hänen luontonsa hurjistunut rikokseen.
Kuolevan kasakkanaisen viimeiset sanat olivat:
— Jalo herra, te, joka kuulutte siihen kansaan, jolla on enemmän inhimillisiä tunteita ainakin viattomia lapsia kohtaan, älkää jättäkö lastani kamalan surman saaliiksi… minä… e — — elän… —
Enempää onneton kasakkanainen ei ehtinyt sanoa, hän heitti henkensä ja…
Parahdus pääsi samassa Olga Pavlukan huulilta ja hän vaipui pyörtyneenä Amalian syliin. Ja kun hän sitte jonkun ajan perästä virkosi, riensi hän majurin syliin huudahtaen:
— Tuo pieni lapsi olin minä! Sanokaa, olenko oikein arvannut? —
— Olet, lapseni, — vastasi Patrik Jernfelt kuivaten suuria hikihelmiä otsaltaan. — Sinut se kuoleva äitisi Keltin kylässä jätti minun huostaani ja Jumala tietää, että aina olen koettanut kasvattaa sinua niin, että sinusta tulisi hyvä ja hurskas nainen. —