Osaston levähtäessä Pelkolassa kokoontuivat kaikki upseerit Valterin ympärille ja nyt täytyi hänen kädestä pitäin, juurta jaksain tehdä heille selkoa, missä ja miten hän oli ollut tuon onnettoman taistelun jälkeen Junnon kylässä. Valter tekikin niin, mutta suhteistaan Olga Pavlukaan ei hän tietysti hiiskunut mitään. Ei maininnut edes tämän nimeä ainoatakaan kertaa.
— No, — virkkoi Fahlander, kun kolonna taasen seisoi valmiina marssiin, — luuleeko luutnantti voivansa seurata meitä? —
— Kyllä! —
— Se hyvä, mutta ei mitään yli voimien. Parempi on päästä ensin täydellisesti voimiinsa. —
— Tunnen itseni kyllin voimakkaaksi. Älkää minua kieltäkö seuraamasta!
— Tehkää kuten tahdotte, mutta syyttäkää myöskin itseänne, jos hullusti käy. —
4.
Jo kymmenen aikaan illalla toukokuun 1 päivänä saapui Grotenfeltin osasto, jonka mukana Sandelskin oli, Sippulan kylään, joka on noin puolentoista peninkulmaa Pulkkilasta pohjoiseen. Tässä levähdettiin pari tuntia, jonka jälkeen marssia jatkettiin verkalleen yötä myötenkin, sillä Sandelsin tarkoitus oli yllättää vihollinen niin aikaiseen kuin mahdollista.
Sippulasta lähetettiin kapteeni Silfverbrand Jynkän kylään hyökkäämään siellä vihollisen vasemman siiven kimppuun.
Kun yö oli varsin pimeä, ei edistyminen voinut käydä sanottavan nopeaan, varsinkin kun vielä paksu lumensohja vaikeutti kulkua.