— Niin, niin, — huusi Kärki, — mutta pidä varasi, etteivät porsaat pure tavalla, jota et voi aavistaakaan! —
Tuskin oli Onni ehtinyt nurkan toiselle puolelle, kun aidan takaa kuului pamahduksia. Luotia vinkui kuin rakeita Onnin korvissa, mutta eivät saaneet aikaan sen pahempaa kuin että yksi lennätti lakin hänen päästään hyvän matkaa erääseen hiililäjään.
Muutamilla hyppäyksillä seisoi Onni taas toisten luona.
— Ähäh, mitä sanoin porsaista, — virkkoi Kärki nuhdellen. — Moinen varomattomuus olisi voinut käydä hyvin kalliiksi. —
Heti laukauksien jälkeen hyökkäsivät venäläiset esiin suletuin rivein.
Tämä oli heidän ensimmäinen murrosyrityksensä.
Hädin tuskin ehtivät vakoilijamme pääjoukon turviin. Vihollinen oli aivan kintereillä. Ja venäläisten painetit kalskahtivat jo vastakkain savolaisten kanssa, kun vakoilijat paraiksi ehtivät riviin paikoilleen.
Dunckerin joukko oli nyt voittamaton. Miehet taistelivat ihmeteltävän kylmäverisinä ja kuolemaa halveksuen. Venäläiset eivät päässeet edistymään jalankaan leveyttä.
Obuhow itse nähtiin mukana murroshyökkäyksessä. Hänen rohkaisevat sanansa ja hyvä esimerkkinsä eivät kuitenkaan auttaneet. Hänen täytyi viimein peräytyä, ei kumminkaan kauemma kuin äsken mainitun aidan taa.
— Olkaa varuillanne, pojat, — huusi Duncker, joka taukoamatta piti silmällä vihollisten liikkeitä. — Kohta ovat ne uudelleen niskassamme! —
— Tulkoot vain samaan löylyyn, — virkkoi Kokko ilkkuen.