— Pirttiin joutuin! — huusi Pekka Harinen,
— Siellä on pari kelpo luodikkoa ja niillä… —
Samassa hän tuuppasi Maaningan Vennun ja rengin tupaan. Hän itse tuli
Mikon kanssa hiljaa perästä.
— Telki oveen, — komensi Pekka Harinen.
— Sitten asetut sinä, Mikko, tuon ikkunan eteen ja minä tämän. Ja jos sitte ryssän mieli tekee pistää nenänsä tänne, niin tiedät, mitä on tehtävä. —
Mikko vastasi ainoastaan äänettömällä pään nyökkäyksellä.
Venäläinen osasto kulki kolmessa joukossa. Kun ensimmäinen oli ehtinyt
Kapakan torpan edustalle, sanoi upseeri osottaen pirttiin päin:
— Asukkaat näyttävät olevan sieltä tipotiessään. —
— Eipä niinkään, — tokasi lähinnä seisova mies savupiippua osottaen, — sieltä nousee savua. —
— Tosiaankin, — säesti päällikkö. — Sitte kai saamme oppaan
Iisalmelle. —