— Luulen minä ja ihan varmaan luulenkin, — vakuutti Kärki vuorostaan. — Tiedättekö, mitä poika minulle lähtiessään virkkoi? Hän sanoi, että luutnantin täytyy päästä vapaaksi niin totta kuin elän. Semmoista kelpo upseeria ei ryssä saa pitää luolassaan. —
Valter Jernfält ei vastannut tähän mitään. Hänen ajatuksensa lensivät toisaalle. Vasta neljä päivää sitte oli hän saanut sedältään kirjeen, jossa tämä kertoi Elkan käynnistä Niemessä ja Olgan ryöstämisestä. Tämä tieto oli kova isku Valterille. Olga venäläisessä leirissä ja raakojen kansalaistensa parissa, joiden elämä ja tavat olivat hänelle ventovieraat, vastenmieliset! Tämä oli luutnantista enemmän kuin siedettävää.
Sattumalta oli hän saanut kuulla von Fieandtilta, Sandelsin ajutantilta, että tämä aikoi panna toimeen partioretken Paloisiin. Ja pitkiä aikailematta meni hän pääkortteeriin brigaadin päällikön puheille pyytämään saada lähteä joukon mukana. Sandels ei alussa mielinyt tähän myöntyä, sillä hän tahtoi pitää kaikki taitavat upseerit luonaan. Yritys oli myöskin varsin uskalias, koska venäläisetkin parveilivat vakoilemassa paljoa suuremmissa joukoissa.
Viimein Sandels myöntyi. Valter Jernfält sai lähteä päälliköksi viidellekymmenelle vakoilijalle. Edellisestä jo tiedämme, miten näiden oli käynyt. Mutta huolimatta siitä, että hän oli keskellä venäläisten leiriä, ei hän ollut saanut nähdä varjoakaan rakastetustaan. Missä hän mahtoi olla? Kenties oli jo kuollut tai ehkä lähetetty pois kasakkojen maahan?
Nämä levottomat ajatukset ne pitivät hänen mieltään kovassa jännityksessä ja saivat aikaan, ettei hän tullut vastanneeksi Kären sanoihin.
Kului hyvän aikaa ilman että kukaan vangeista mitään virkkoi. Viimein
Kärki kuiskasi:
— Telkeä pujotellaan ovelta pois. Kuulen sen ihan selvästi. —
— Tullaan varmaankin hakemaan meitä uuteen kuulusteluun, — murahti Kokko. — Tehkööt minulle vaikka tuhannenvietäviä, mutta sen enempää eivät minulta tule tietämään. —
— Eikä minulta, — säesti Valter Jernfält pidätetyllä äänellä.
— No, en minäkään muista jälelle jää, — virkkoi Kärki puolestaan. —
Olen yhtä äänetön kuin tämän sopen seinäluhat. —