Huoneen päätyseinän eteläpuolelle teki hän parhaan omenatarhansa, syksyllä istutti hän siihen vielä kaksikymmentä omenapuuta lisää sekä joukon marjapensaita ja teki aidan ympäri, pihan jakoi hän niin, etteivät elukat enää päässeet huoneen edustalle sekä istutti tämän ympäri muutamia vahtera- ja jalavapuita. Itse tuvan suhteen hän ei voinut mitään parannuksia tehdä, mutta kamaria tuvan takana rupesi hän korjailemaan. Hän veisti seiniä sisäpuolelta sileiksi, löi niihin pieniä puunappuloita, kalkitsi ne sitten aivan sileiksi ja viimeiseksi valkaisi ne. Kamariin hän vieläkin teki lautapermannon[10] ja silitti sen niin tasaiseksi, että sitä kerta kuukaudessa sopi märällä rievulla pestä, Riston suurin vihollinen oli savu. Huoneuksessa ei ollut savutorvea, savu siis tunkeusi joka paikkaan ja oli silmille ja keuhkoille vahingoksi. Myös sitäkin vastaan keksi hän keinon. Hän repi vanhan muurin maahan, osti kartanon herralta tiiliä ja rakensi sijaan pienemmän, mutta kymmenen kertaa enemmän lämpöä antavan tulisijan. Sen viereen jätti hän vähäsen välipaikan, johon hän muurasi kaksi pataa sisään, ja mistä torvia, jotka vähällä puunkululla täydellisesti lämmittivät kamarin, johdettiin. Kaikki savu meni nyt savutorven kautta tuvasta ulos. Kyllä hänen äitinsä usein pyysi häntä olemaan noin paljon uudistuksia tekemättä, mutta Risto vastasi: "Äitiseni, nyt on meillä oma tupa, nyt saatamme parempaa elämää aloittaa." Martinpäivänä oli työ valmis, ja vanha äiti löi nyt joka päivä käsiänsä yhteen, huudahtaen: "Mutta kuinka kaunista ja kelvollista! Jos isä nyt nousisi haudasta, niin hän ei enää tuntisi majaansa. Hän kylmettyi paksussa turkissaan, ja nyt saatamme täällä oleskella vaikka paitasillakin, ja kuitenkin tuntuu melkein liian lämpimältä; mutta varmaankin tuot nyt nuorikon taloon. Minä olen vanha, enkä jaksa enää talon askareita hoitaa; mutta tuo, rakas poikani, semmoinen ihminen, jonka kanssa voin sovussa elää, niin saamme onnellista elämää viettää."
"Saapi nähdä mitä talvi mukanansa tuo," sanoi Risto, "mutta työtä on minulla kyllälleen ollut, ja ompa vieläkin paljon tekemistä, sillä meillä ei ole vielä laadullista pöytää eikä istuinta, ei vuodesijaa eikä patjaa; näitä kaluja puuttuu vielä, ja koska kerran olen saanut kamarin lämmönpitäväksi ja isoilla akkunoilla varustetuksi, niin tahdon myöskin pitää huolta huonekaluista. Hyväksi onneksi on isäni opettanut minua puutyötä tekemään; se oppi on nyt oleva meille hyödyksi."
"Tee poikani miten parhaaksi luulet, mutta ajattele myöskin sitä, että meillä vielä on paljon velkoja; tuhannen ruplaa ei ole naljan asia."
"Sen minä tiedän, rakas äitini, mutta jos Jumala siunausta antaa, niin velat kyllä aikanansa maksetaan. Sinä tiedät, äitiseni, että neljä vuotta sitte vähällä aloitin, ja nyt maksoin muutama viikko sitte 1000 ruplaa, 300 ruplaa jäi vielä meille takavaraksi. Jumalan siunaus on yritystäni seurannut, kaikkien enimmän on se minulle ollut avuksi, että kouluopettajamme on minut ymmärtäväiseksi ihmiseksi kasvattanut. Niin totta, äitini, kuin nimeni on Risto, tahdon sen hänelle vielä teossa palkita, ja jos minua joskus kutsutaan semmoiseen kunnan virkaan, että minun sanani jotakin vaikuttavat, mitä maksuihin tulee, niin olen hänen palkastansa huolta pitävä. Yksi ihminen voi paljon tehdä, jos hän vaan tahtoo."
"Äläpä nyt, poika, ylpeäksi rupea, äläkä liian paljon viisauteesi luota; muutoin saatat itsellesi vihollisia, jotka sinulle enemmän pahaa kuin hyvää suovat ja tekevät."
"Ylpeys tulee tyhmyydestä, mutta viisauteen on aina luottaminen, muutoin veisi tyhmyys voiton viisaudelta, ja mitä vihamiehiin tulee, niin ei jokainen vihamies ole meille vahingoksi, vaan usein hyödyksikin. Vihamiesten kanssa on usein parempi elää kuin luihujen ystävien kanssa."
"Ole varoillasi, poikani, muuta en toivo."
"Tietysti, rakas äitini! varovaisuus on tärkeä asia elämässä ja tarkka huolenpito samaten; niiden avulla olen tähän saakka tullut toimeen, mutta saadaan nähdä, mitä tulevaisuus mukanansa tuo. Sanoit, että minun pitää ottaman emäntä itselleni. Ennenkuin vaimon otan, pitää asiata tarkoin harkita, sillä usein käypi niin, että miehen täytyy vaimon pillin mukaan hyppiä."
"Se on tosi, mutta jos hyvän vaimon otat, ei ole siinä kohden mitään pelkäämistä."
"Aivan niin, rakas äiti, mutta hyviä emäntiä ei ole kosolta; ihan sivistymätöntä vaimoa en millään lailla tahdo ottaa, ja puoleksi sivistyneitten seassa on paljon akanoita; perin sivistynyttä en saa, eikä talokaan kannattaisi semmoista elättää. Sinä näet, äiti, että siinä kohden olen pahassa pulassa. Yhtä olen paljon ajatellut, mutta hänen vanhempansa panevat varmaankin vastaan. Täytyy kuitenkin onneansa koettaa."