"Kuinka minä enään saisin sen nähdä? käyn nyt ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran tässä huoneessa."
Äiti pujahti tupaan. Risto ja Leena olivat kahden kesken.
"Nyt, taikka ei milloinkaan," ajatteli Risto, tarttui Leenan käteen ja sanoi: "Kallis Leena," — hänen äänensä värisi ja samaten hänen kätensä — "koko tämän taloni ja kaikki, mitä minulla tässä maailmassa on, tahtoisin ainoastaan sinun kanssasi jakaa; minä olen lapsuudesta asti kantanut kuvaasi sydämessäni, mitä sinä siitä arvaat?"
Leena seisoi vakaana, mutta hänen äänensä värisi, kun hän vastasi: "Risto, ajattele mitä sanot. Sinä talonisäntä, ja minä vain metsänvartijan tytär."
Risto likisti Leenan rintaansa, painoi makuisan muiskun hänen huulillensa, mitä Leena vähäsen vastaan ponnistelemalla sallikin, ja lausui: "Leena, sano tänään Jumalan edessä, tahdotko vaimokseni tulla ja minun kanssani jakaa kaikki, mitä elämä saattaa mukanansa tuoda, anna vastaus."
"Tahdon, Risto," sanoi Leena juhlallisesti, "olen aina pitänyt sinua rakkaana, mutta minun isäni ja sinun äitisi ovat sitä kuolemaan asti vastustavat."
"Minun äitini ei, ole siitä varma, Leena!"
Äiti astui nyt kamariin, Risto työnsi Leenan, joka seisoi punaisena kuin äyriäinen, äitinsä puoleen ja sanoi: "Äiti, tässä on tuleva aviopuoleni, nykyinen morsiameni, jonka tähden minä yöt ja päivät olen työtä tehnyt ja vaivaa nähnyt. Jumalan silmien edessä on hän nyt luvannut olla morsiameni, hän pelkää vain sinun sitä vastustavasi."
Vanha äiti otti Leenan syliinsä, antoi hänelle suuta ja sanoi: "Terve tulemasta, tyttäreni; Jumalan siunaus olkoon teidän kanssanne!" Leena painui vanhan äidin rintaan ja itki kuin lapsi. Ei eläessään olisi hän voinut uneksiakaan tänään tulevansa morsiameksi ja vieläkin vapaan miehen morsiameksi. Hänen sydämensä oli riemua täynnään ja ilosta pakahtumaisillaan, niinkuin Ristonkin. Kauniilla, valkealla vaatteella katetulle pöydälle oli pian puhtaat ruoka-astiat asetettu ja kaikki kolme istuutuivat pöydän ääreen, ja varmaankin lauloivat Jumalan enkelit: Ja rauha maassa!
"Helluntain aikana vietämme häät, jos Jumala suopi. Siksi tahdon panna taloni ja majani täydelliseen kuntoon ja astukoon sitte vaimoni talon kunniaksi siihen sisään."