Voisimme vihdoin käydä Kellotornin pohjakertaan sitä aukkoa katselemaan, josta, varsin epäluotettavan tarinan mukaan, alkoi kaupungille vievä maan alainen käytävä, tai sille pitkälle holvatulle käytävälle, joka Upseerikerran alitse vie suurelta linnapihalta Vähäportin bastionin alikertaan, taikka niille kuuden sylen pituisille holvikäytäville, jotka suuren linnapihan tiilisestä kasarmista vievät Kiilatornin alikertoihin, ja mietiskellä eikö jotkut puiset portaat ja altaanit aikoinaan ole mahtaneet viedä noilta käytäviltä eräälle tukitulle ovelle, jonka kummastellen näemme Kirkkotornin ja Kiilatornin välisessä sisemmässä suojamuurissa.
Voisimme Komendanttimuurin eteläpuolelta kummastella akkunoita, joiden sisäpuolella muurin paksuudessa näemme ainoastaan ahtaita koppeloita, joissa ehkä onnettomia vankeja muinoin pidettiin. Hajonneen tuollaisen koppelon näemme saman muurin tekemän polven ääressä. Siitä on, tarinoidaan, löytty ihmisen luut ja kahleet. Noita koppeloita tapaamme myös ulkomuureissa kummallakin puolen Paksua bastionia.
Voisin näyttää sinulle paikkoja linnassa, missä epäilemättä pääsemättömiä huoneita löytyy tai joko laulellen kanssasi, koetella linnan holvien kaikua taikka — ennen kaikkea — panoramassa näyttää sinulle tornien ylimmäisistä kerroista Savonmaata.
Mutta näillekin hätäisille lehdille on jo kylläksi muistoja paisunut muistokkaasta Savonlinnasta. Jos ne sinua miellyttävät ja Savonlinna on saanut jonkun sijan sydämessäsi, niin ehkä lisäksi haet omia muistoja itsellesi jalon Savonlinnan muureista. Muistoja sieltä ei puutu.
Jo on entisten sotilain hylkäämä Savonlinna saavuttanut Suomen mahtavainkin suosion. Linnan avonaiset suojat seisovat jälleen katettuina ja vaaratta voimme astua sen ahtaita kiertoportaita ja käytäviä.[46]
Kuka tiennee Savonlinnan tulevaisuuden?
Ehkä on Tallisaari Kyrönvirrassa kerran väkirikkaan kaupungin rakkahin huvila, josta pieni höyry joka neljännes kuljettaa kansaa vanhan Savonlinnan portille.
Ehkä tervehtii vierasta vielä linnan portailla linnalainen, joka saattelee häntä linnan monissa mutkissa, vihdoin vieden vieraansa perustettuun Savon historialliseen museoon taikka kirjastoon, jossa kirjat kertovat Suomen ja Savon suloisuutta, kokeneen kansan entisyyttä.
Mutta linnan suojaisille pihoille ehkä kasvattamat tukevat tammet kohoavat korkeiden muurien ylitse ikään kuin todistaen, kuinka Suomen kansan kestäväisyydestä ja rakkaudesta sen tulevaisuus ja voima yhä on kasvava.
Viiteselitykset: