Matherfield nyökkäsi ja kääntyi ovelle. Mutta Hetherwick vitkasteli.
Hän ja tyttö katsoivat toisiansa. Äkkiä Hetherwick puhkesi puhumaan:
"Näin teidät tänään iltapäivällä Suihkukaivo-pihalla; seurassanne oli herra Kenthwaite, jota tunnen hiukan. Onko hän sattumalta sukulaisianne, joista äsken mainitsitte? Jos niin on, niin voisin, jos tahdotte, ilmoittaa hänelle asiasta; asumme lähekkäin."
"Ei", vastasi tyttö, "hän ei ole sukulainen. Tunnemme hänet.
Ilmoittakaa hänelle, tehkää hyvin, jollei siitä koidu teille vaivaa."
"Siitä ei ole vaivaa lainkaan", selitti Hetherwick, "ja — jos rohkenisin — toivoisin, että sallisitte minun pistäytyä täällä huomenna tiedustamassa, voisinko jollakin tavoin auttaa teitä."
Tyttö loi häneen nopean kiitollisen katseen.
"Olette kovin ystävällinen", hän virkkoi. "Kyllä."
Hetherwick ja poliisikomisarius poistuivat pienestä hotellista ja lähtivät yhdessä astelemaan katua pitkin. Matherfield näytti harkitsevan ankarasti. Heidän käveltyään jonkun matkaa Thamesin rantatietä ja edelleen Fleet-katua pitkin kuului tornikellon lyönti.
"Minusta tuntuu", huudahti Matherfield äkkiä, "minusta tuntuu, herra
Hetherwick, että tämä on — murha!"
"Luuletteko, että hänet on myrkytetty?"
"Todennäköisesti! Niin, nähkääs, tietystikin myrkytetty. Meidän täytyy saada se mies käsiimme! Ettekö muista mitään lisäpiirteitä hänestä antamaanne kuvaukseen?"