Tyttö kääntyi hotellin omistajan puoleen, joka kuunteli keskustelua ilmeisesti kummastuneena.
"En ole eläissäni nähnyt terveemmän näköistä miestä kuin hän oli poistuessaan tuosta ovesta kello puoliseitsemän!" huudahti Malter. "Hän oli perin reipas ja pirteä!"
"Isoisäni voi oikein hyvin", selitti tyttö tyynesti. "En muista hänen koskaan voineen pahoin — hän oli hyvin vahva ja elinvoimainen ihminen. Suvaitsetteko kertoa minulle, miten kaikki kävi?"
Matherfield kertoi, kääntyen silloin tällöin Hetherwickiin saadakseen vahvistusta sanoilleen. Lopuksi hän teki kysymyksen:
"Kukahan lienee se mies, jonka herra Hetherwick näki isoisänne seurassa? Muistatteko ketään, johon se kuvaus sopii?"
"En! En ketään", vastasi tyttö. "Mutta isoisäni tunsikin Lontoossa sellaisia ihmisiä, joita minä en tunne. Hän on ollut liikkeellä aika paljon koko ajan, siitä pitäen kun tulimme tänne kolme päivää sitten — hän etsi asuntoa."
"No niin, meidän on löydettävä se mies", huomautti Matherfield. "Luonnollisestikin, jos olisitte kuvauksesta tuntenut jonkun henkilön —"
"En", vakuutti tyttö taaskin. "En tunne ketään sellaista miestä.
Mutta haluatteko, että lähden kanssanne — hänen luokseen?"
"Se ei ole tarpeellista — teidän sijassanne en lähtisi tänään", vastasi Matherfield. "Käväisen täällä jälleen huomenna. Siihen asti jättäkää kaikki meidän ja lääkärien huoleksi. Teillä on kaiketi ystäviä Lontoossa?"
"Kyllä, kyllä meillä on ystäviä — jopa sukulaisiakin", sanoi tyttö.
"Minun on heti ilmoitettava heille tapahtumasta."