"Ovi on auki!" hän kummasteli. "Sitä ei ole edes painettu kiinni!" Kiskaistuaan oven selälleen hän astui rakennukseen muiden tunkeutuessa hänen jälkeensä. "Halloo!" hän luikkasi. "Halloo!"
Vastausta ei kuulunut. Konstaapeli meni eteisen poikki, jossa he kaikki seisoivat, ja aukaisi sisemmän oven. Hetherwick oivalsi heti, että kauppiaan olettamus rakennuksen käyttämisestä oli oikea — hän oli saapunut kemialliseen laboratorioon, joka lisäksi oli hyvin varustettu uudenaikaisilla välineillä. Mutta ihmisistä ei näkynyt jälkeäkään.
"Nähtävästi täällä ei ole ketään", jupisi yksi miehistä.
"Livistäneet!"
Robmore eteni toiselle ovelle ja avasi sen; se vei konttoriksi sisustettuun huoneeseen. Siellä oli amerikkalainen kirjoituspöytä, jolla virui papereja ja asiakirjoja. Robmore ja Hetherwick alkoivat hypistellä ja tarkastella niitä. Ja äkkiä osui Hetherwickin silmiin jotakin, mikä oli yhdistävänä renkaana tämän salaperäisen paikan ja sen talon välillä, jossa hän oli käynyt aikaisemmin samana iltapäivänä. Pöydällä hänen edessään oli samaa kirjoituspaperia, jonka myyntipaikasta Mapperley oli ottanut selkoa. Arkeissa oli painettu osoite, josta paperikauppias oli maininnut.
"Epäilemättä olemme vihdoinkin osuneet oikeaan paikkaan, Robmore", hän riemuitsi. "Kunpa Matherfield olisi täällä! Mutta —"
Hän ei ennättänyt jatkaa, sillä äkkiä kajahti kiljaisu. Huutaja oli Goldmark, joka toisten tutkiessa alakertaa oli rohkeasti yksin mennyt matalia portaita myöten yläkerrokseen.
"Herra!" hän huusi. "Herra Hetherwick! Tulkaa tänne! Tulkaa tänne kaikki! Täällä on mies istumassa tuolilla — hyvä Jumala! — minusta hän näyttää olevan kankea — kuollut!"
VIIDESKOLMATTA LUKU
Kuollut!
Kuultuaan säikähtyneen juutalaisen huudahduksen, syöksyivät muut etsivät yläkertaan ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta. Ensimmäisinä saapuivat Robmore ja Hetherwick hänen luokseen; hän seisoi puolittain avatulla ovella, tuijottaen sen takana olevaan huoneeseen katse kiihkeänä. He työntyivät hänen ohitseen ja astuivat sisälle.