"Pelästyi käyntinne johdosta", keskeytti Robmore. "Sitten hän käväisi Pencove-kadulla. Ja siellä hän tapasi Ambrosen kuolleena! Hän on jollakin tavoin sekaantunut tämän ja Baseverien hommiin, koskapa hänellä on avain, jolla hän pääsi sinne pihalle, ja löydettyään Ambrosen kuolleena, hän palasi tänne, otti tavaransa ja livisti. Tässä talossa ei ole sieluakaan! Siitä lyön vetoa vaikka kuinka paljon!"
"Mieleeni välähti, että naiset kenties ovat vankeina täällä", huomautti Hetherwick.
"Sen saamme pian selville", selitti Robmore. "Lähdetään yläkertaan ja tarkastetaan talo ylisiltä kellariin saakka. Mutta malttakaahan! Kellari ensin!"
Hän juoksi portaita alas kellarikeittiöön Hetherwick kintereillään.
Ovella hän purskahti nauramaan, osoittaen sisälle.
"Katsokaas!" hän huudahti. "Sanoinhan, että olitte sotkeneet asiat. Näettekö? Tarjottimella on kaikki valmiina kahta henkilöä varten — kupit ja lautaset, teekannu, leipää, voita ja keksiä. Ja toinen tarjotin yhdelle henkilölle. Ja kattila laulaa iloisesti kuin leivonen. Mitä tämä merkitsee? Nainen aikoi viedä jonnekin teetä kahdelle henkilölle; toinen tarjotin oli häntä itseään varten. No niin, te tukahdutitte sen aikeen alkuunsa; hänen on nautittava teensä muualla. Entä toiset? Nyt yläkertaan!"
Palattuaan eteiseen hän meni edellä pääportaille. Pohjakerroksen lisäksi oli talossa kaksi kerrosta. Ensimmäisen kerroksen huoneissa, joiden ovet olivat auki tai helposti avautuivat, ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Näitä huoneita oli kolme, joihin kaikkiin päästiin portailta. Mutta ylimmässä kerroksessa oli vain kaksi huonetta; toinen oli kalustamaton; toisen huoneen ovelle, joka oli muutamia sentimetrejä raollaan, etsivä heti pysähtyi.
"Katsokaahan, herra Hetherwick!" hän kehoitti, osoittaen ympärilleen. "Täällä on tuoreita jälkiä! Näettekö, että tuo vankka salpa, joka pikemminkin muistuttaa telkeämiskankea, on äskettäin sovitettu oven ulkopuolelle ja oveen on kiinnitetty uusi patenttilukko avaimenreikä ulospäin? Ja, hyvä Jumala, ketjutkin! Luulisi olevansa vankilassa! Mutta mitä on sisällä?"
Hän sysäsi oven auki. Näkyviin tuli avara huone, jossa oli kaksi pientä vuodetta, nojatuoleja, pöytä, jolla oli kirjoja sekä aikakaus- ja sanomalehtiä. Pöydällä oli myöskin koruompelu-tarpeita, jotka ilmeisesti oli viskattu yhtä hätäisesti syrjään kuin alakerrassakin olevat ompeluvehkeet. Hetherwick kumartui silmäilemään niitä, mutta Robmore riensi ikkunan luokse.
"Sanoinko vankilassa?" hän huudahti. "Tämähän on vankila! Katsokaahan, herra Hetherwick! Ikkunan ulkopuolella on rautaristikko. Vaikka tänne suljetut ihmiset olisivatkin saaneet ikkunan auki ja vaikka ristikkoa ei olisikaan ollut, eivät sittenkään olisi voineet mitään, sillä ikkunan kohdalla on vain sileä seinä — nähtävästi jonkun tehtaan takaosa. Mutta mikäs tämä on?" hän jatkoi, avaten nurkassa olevan oven. "Hm! Pieni kylpyhuone. Entäs tämä?" Hän siirtyi portaiden puolisessa seinässä olevalle pienelle luukulle. "Kas vain! Kylliksi laaja aukko, että siitä voi ojentaa kaikenlaista kuten pieniä tarjottimia, mutta ei niin leveä, että täysikasvuinen ihminen voisi ahtautua sen lävitse. Niin, en ihmettelisi, jos olisitte oikeassa, herra Hetherwick. Juuri tänne naiset otaksuttavasti oli teljetty. Mutta — he ovat poissa!"
Hetherwick silmäili ympärilleen. Äkkiä hänen katseensa osui tuttuun esineeseen. Hän astahti eteenpäin ja otti toisen vuoteen vieressä olevalta tuolilta vihreästä silkistä tehdyn käsipussin. Hän tunsi sen oikein hyvin.