Hetherwick ei ollut lainkaan hyvin tutustunut Debretten eikä Burken sukukalentereihin eikä myöskään tavallisten opastuskirjojen sisältämiin aatelisluetteloihin, ja lady Riversreaden nimi oli hänelle tyyten outo — hän ei ollut koskaan kuullut sitä mainittavan. Mutta mies, jolle hän oli näyttänyt kuvan ja joka nyt piti sitä kädessään, tuntui ajattelevan, että lady Riversreade oli tai että hänen olisi pitänyt olla kaikille yhtä tuttu kuin hän ilmeisesti oli puhujalle.
"Tämä kuva on jäljennetty meillä otetusta lady Riversreaden valokuvasta", hän sanoi, meni erään sivupöydän luokse vastaanottohuoneessa, jossa he olivat, ja otti siltä puitteisiin pannun muotokuvan. "Se on juuri tästä."
"Siinä tapauksessa te otaksuttavasti tiedätte missä sanomalehdessä kuva julkaistiin", huomautti Hetherwick. "Oikeastaan haluankin tietää juuri sen."
"Niin, se julkaistiin useissa lehdissä", vastasi valokuvaaja. "Äskettäin. Se tapahtui samaan aikaan, jolloin lady Riversreade avasi jonkun hoitolan tai laitoksen — en muista mikä se oli. Siitä oli selostus sanomalehdissä, ja luonnollisesti julkaistiin myöskin hänen valokuvansa."
Hetherwick esitti etukäteen keksimänsä, todennäköiseltä tuntuvan selityksen uteliaisuudelleen ja poistui. Lady Riversreade! Ilmeisestikin korkea-arvoinen, varakas tahi hyvässä asemassa oleva nainen. Mutta oliko hän sama henkilö, joka kymmenen vuotta sitten käytti nimeä rouva Whittingham ja joka Sellithwaitessa peijasi jalokivikauppiaalta lähes neljäntuhannen punnan arvoisen kaulaketjun ja vältti ovelasti vangitsemisen, pujahtaen Hannafordin käsistä? Ja siinä tapauksessa…
Mutta se vei rajattomiin mietteisiin; nykyhetkellä oli pääasia saada mahdollisimman tarkat tiedot lady Riversreadesta, Riversreade courtista läheltä Dorkingia. Hetherwick olisi epäilemättä voinut saada melkoisen paljon tietoja muodissa olevalta valokuvaajalta, mutta hän oli visusti karttanut näyttämästä liian kyselyhaluiselta. Sitäpaitsi hän tunsi erään miehen, muutaman Boxleyn, joka oli saman kerhon jäsen kuin hän, oli aina perin hyvästi selvillä kaikista hienoston ja ylimystön piirissä sattuneista tapahtumista ja voi, jos tahtoi, kertoa hänelle kaikki tarvittavat seikat lady Riversreadesta — jos hänestä nimittäin oli mitään kertomista. Boxley oli yksi noita vanhojapoikia, jotka liikkuivat kaupungissa kaikkialla, tunsivat kaikki ja pysyttelivät aina asioiden tasalla; hän söi puolista säännöllisesti Junior Megatherium-nimisessä kerhossa, ja sinne Hetherwick pian suuntasi askeleensa tavatakseen hänet.
Hänellä oli onni mukanaan, ja hän kohtasi Boxleyn melkein heti astuttuaan tuosta vain valioväelle avautuvasta pyhästä ovesta sisälle. Boxley oli aterioimassa, eikä hänen pöydässään ollut ketään muuta. Hetherwick meni hänen seuraansa ja aloitti tavanmukaisen pikku pakinansa ylimalkaisista aiheista. Mutta pian hän kävi käsiksi asiaansa.
"Kuulehan!" hän sanoi keskustelun sopivasti keskeytyessä. "Minulla olisi hieman kysymistä sinulta. Sinä tunnet kaikki ja tiedät kaikki. Kuka on lady Riversreade, joka äskettäin on perustanut jonkunlaisen hoitolan, laitoksen, parantolan tai jotakin sentapaista?"
"Yksi Englannin rikkaimpia naisia", vastasi Boxley empimättä.
"Hänellä on parin miljoonan paikkeilla. Se hänen nykyisyydestään —
hänen entisyyttään en tunne. Enkä luule kenenkään muun sitä tuntevan.
Ei ainakaan tässä maassa."
"Mitä? Onko hän sitten ulkolainen?" tiedusti Hetherwick. "Näin hänen kuvansa sanomalehdissä — siksi kysyin sinulta, kuka hän on. Mielestäni hän ei näytä ulkolaiselta."