"Voin kertoa sinulle kaikki, mitä hänestä tiedetään", virkkoi Boxley, "mutta se ei ole paljon. Hän on leski; hänen miehensä oli sir John Riversreade, kuuluisa urakoitsija, joka ansaitsi sievoisen omaisuuden rakentamalla rautateitä, patoja isojen jokien poikki ja muuta sellaista, saaden siitä hyvästä aatelisarvon. Hän rakennutti itselleen myöskin suurenmoisen maahovin lähelle Dorkingia ja antoi sille nimen Riversreade court — juuri sellaisen kartanon, jollaisia nykyaikaiset miljoonamiehet tavallisesti rakennuttavat. Vanha sir John oli ollut poikamiehenä koko elämänsä ajan aina yli kuudenteenkymmenenteen ikävuoteensa — hänellä ei ollut aikaa muuhun kuin urakkoihinsa, ymmärräthän. Mutta noin viidenseitsemättä vanhana, kuusi tahi seitsemän vuotta sitten, hän matkusti Yhdysvaltoihin ja viipyi siellä pitkähkön ajan. Ja palatessaan hän toi mukanaan puolison — saman ladyn, josta tiedustelet."
"Hän on siis amerikkalainen?" huomautti Hetherwick.
"Niin, siellä sir John kylläkin meni avioliittoon hänen kanssaan", sanoi Boxley. "Mutta tekisi mieleni väittää, ettei hän ole amerikkalainen."
"Oletko tavannut hänet — henkilökohtaisesti?"
"Kyllä. Olen kohdannut hänet kerran tai pari eräiden asioiden tähden, ja minut on esitelty hänelle aivan sattumalta. Niin, en usko, että hän on amerikkalainen. Jos tahtoisin määritellä hänen kansallisuutensa, niin sanoisin häntä yleismaailmalliseksi."
"Suuren maailman nainen, vai mitä?"
"Ihan varmasti. Kaunis — maltillinen — varma — terävä, taitava.
Luullakseni hän osaa hoitaa puolisonsa hänelle jättämiä varoja."
"Jättikö sir John hänelle kaikki?"
"Joka-ikisen pennyn! Lukuun ottamatta muutamia vähäisiä lahjoituksia hyväntekeväisyyslaitoksille. Siihen aikaan — vanhuksen kuolemasta on kulunut kaksi vuotta — puhuttiin, että lady Riversreade sai yli kaksi miljoonaa."
"Entä tämä laitos vai mikä se on?"