Pian kertyi viereiselle pöydälle monenlaisia esineitä. Miehellä oli lompakko, jossa oli runsaasti rahaa, ja lisäksi oli rahaa irrallaan hänen taskuissaan. Vielä nostettiin esille komea kultakello paksuine perineen ja muistokoteloineen, kirjeitä ja papereita täyteen ahdettu taskukirja. Lisäksi tuli näkyviin kaikkea muuta tavaraa, jota hyvissä varoissa olevalla miehellä on mukanaan — sikarikotelo, hopeinen tulitikkulaatikko, hopeinen kynäkotelo, kynäveitsi ja niin edelleen. Oli selvää, että vainaja oli ollut hyvässä asemassa. Mutta komisarjus työnsi syrjään arvoesineet, kiinnittäen huomionsa ennen muuta taskukirjaan, josta hän kiireisesti otti esille kirjeet. Sekuntia myöhemmin hän kääntyi Hetherwickin ja lääkärien puoleen, nyökäyttäen päätään pöydällä viruvaan liikkumattomaan ruumiiseen päin.
"Tässä on hänen nimensä ja osoitteensa", hän ilmoitti, osoittaen kädessään olevia kirjekuoria. "Robert Hannaford, Malterin yksityinen hotelli, Surrey-katu, Strand. Kuten näette, tässä on useita sinne osoitettuja kirjeitä ja kaikki äskettäin päivättyjä. Meidän on käytävä siellä — siellä on ehkä hänen vaimonsa tai muita omaisia. Mikähän mies hän lienee? Luultavammin maaseutulainen. Mutta —"
Hän laski kirjeet pöydälle ja otti käteensä kellon — upean, kultakuorisen ajanmittarin — ja aukaisi takakuoren. Sen sisäpintaan oli hienosti kaiverrettu kirjoitus. Komisarjukselta pääsi huudahdus.
"Ahaa!" virkkoi hän. "Sitä hieman aavistinkin hänen ulkonäkönsä perusteella. Meikäläisiä miehiä! Katsokaas — 'Poliisimestari Robert Hannafordille hänen erotessaan lahjoittanut Sellithwaiten virkamieskunta'. Sellithwaite — missä se onkaan?"
"Yorkshiressä", vastasi eräs lähellä seisovista miehistä.
"Lounais-Ridingin piirissä."
Matherfield sulki kellon ja pani sen syrjään.
"No niin", hän sanoi, "ilmeisesti hän on Sellithwaiten entinen poliisimestari Hannaford Yorkshiresta ja asuu nyt Malterin hotellissa. Minun on poikettava siellä. Koska te, herra Hetherwick, viimeisenä näitte hänet elossa, toivon teidän lähtevän mukaani sinne — sehän on matkan varrella Templeen mennessänne."
Uteliaisuutta lähentelevä, ei vaivaava, vaan pakottava tunne sai Hetherwickin suostumaan tähän pyyntöön. Pian hän ja Matherfield astelivat yhdessä pitkin Thamesin rautatietä, keskustellen äskeisestä tapahtumasta ja aprikoiden Hannafordin äkillisen kuoleman syytä.
"Syyn saanemme tarkalleen tietää puolenpäivän aikaan", huomautti Matherfield. "Tietystikin toimitetaan ruumiinavaus. Mutta se toinen mies? Ehkäpä saamme täältä jotakin vihiä hänestä. Kenenkähän täällä kohtaamme? Toivoakseni emme hänen vaimoansa…"