"On", vastasi lääkäri avomielisesti. "On niitä. Mutta enpä luulisi voitavan niiden käytöstä puhua Lontoossa."
"Onko sellaista eurooppalaista asiantuntijaa, joka voisi jotenkin valaista tätä asiaa?" kysyi kuulustelija.
"On", vastasi Sperling-Lawson. "Yksi henkilö — professori Gagnard Pariisissa. Suoraan sanoen, olen jo erikoisen lähetin mukana toimittanut hänelle pieniä kappaleita muutamista Parslettin elimistä. Jollei hän niiden avulla pääse tuon myrkyn jäljille, niin ei siihen kykene kukaan eurooppalainen tai amerikkalainenkaan asiantuntija, siitä ole varma — se on itämainen salaisuus."
"Hyvät herrat", virkkoi oikeuden puheenjohtaja, "me lykkäämme asian viikoksi. Siihen mennessä varmaankin saapuu tieto Pariisista."
Ihmiset lähtivät ulos kosteaan marraskuun aamuun innokkaasti keskustellen äsken esitetystä todistuksesta. Purdie, Lauriston ja Guyler, kaikki yhtä vähäpuheisina, seurasivat toisten jäljessä alkaen jo pohtia asiaa ja muodostaen siitä oman mielipiteensä. Äkkiä Melky Rubinstein riensi heidän luokseen heiluttaen paperia kädessään.
"Ulkona odotti eräs mies, joka toi tämän Zillahilta", sanoi Melky. "Hän oli kuullut, että te olitte kaikki täällä, ja minun hän myöskin tiesi täällä olevan. Meidän on heti lähdettävä sinne — hän on löytänyt muutamia kirjeitä, joita hänen isoisänsä on saanut tuolta Purvisilta. Tulkaa siis — sinne on vain muutamia askelia."
XXII
HERRA KILLICK MUISTELEE
Ayscough ja New Scotland Yardin mies tulivat samassa ulos oikeusrakennuksesta keskustellen innokkaasti ja vakavasti. Melky Rubinstein erosi toisista kolmesta ja kiirehti uutisineen molempain salapoliisien luokse. Kaikki kuusi olivat nyt menossa Praed-kadulle. Ja Purdie, joka par'aikaa näytti niin innostuneelta kuin hänen luonteensa ja liikemiestottumuksensa suinkin sallivat, otti Scotland Yardin miestä napinlävestä kiinni ja veti hänet syrjään.
"Mikä on teidän käsityksenne ammattimiehenä siitä, mitä olemme nyt juuri kuulleet?" hän kysyi. "Luonnollisestikin vain meidän kesken?"