Salapoliisi, joka oli jo muutamia kertoja keskustellut Purdien kanssa poliisilaitoksella edellisenä iltapäivänä ja iltana ja tunsi hänet varakkaaksi nuoreksi mieheksi, joka halusi innokkaasti puhdistaa ystävänsä Lauristonin kaikista epäluuloista, pudisti päätään. Hän oli tyyni, älykäs, keski-ikäinen mies, joka nähtävästikin mietti tarkoin sitä, mitä kulloinkin hänen kohdalleen sattui.
"Sitä on vaikea sanoa, herra Purdie", hän vastasi. "En epäilekään sitä, että me päästyämme tämän jutun perille saamme huomata sen hyvin yksinkertaiseksi — mutta nyt on vain päästävä perille siitä. Tiet ovat monimutkaiset — jopa aivan harvinaisessa määrässä! Nyt me olemme sokkelossa, josta etsimme oikeaa polkua."
"Luuletteko tällä Parslettin jutulla olevan mitään yhteistä
Multeniuksen kuoleman kanssa?" kysyi Purdie.
"Tietysti — epäilemättä", vastasi salapoliisi. "Minulla mielestäni ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että se henkilö, joka myrkytti Parslettin, on sama, joka aiheutti vanhan panttilainaajankin kuoleman. Minä kuvittelen asiaa seuraavalla tavalla. Parslett näki jollakin tavoin vilahdukselta tuon miehen lähtevän Multeniuksen myymälästä, — epäilemättä sivuoven kautta — ja myös tunsi hänet — tunsi hänet hyvin, pankaa se merkille! Kun Parslett kuuli, mitä oli tapahtunut Multeniuksen perähuoneessa, niin hän piti asian omana tietonaan ja meni vaatimaan mieheltä rahaa vaikenemisensa palkaksi. Mies antoikin hänelle viisikymmentä puntaa kullassa, jotta hän pitäisi suunsa kiinni — epäilemättä luvaten antaa hänelle myöhemmin lisää — samalla hän kavalalla tavalla myrkytti hänet. Se on minun mielipiteeni, herra Purdie."
"Siis on nyt vain otettava selvä siitä kuka tuo mies on?" kysyi Purdie.
"Aivan niin, herra Purdie", myönsi salapoliisi. "Yksi asia on aivan varma — jos nimittäin minun mielipiteeni on oikea. Hän on nokkela mies — ja asiantuntija myrkkyjen alalla."
Purdie käveli parisen minuuttia mietteissään ja mitään sanomatta.
"Ei kannata salailla mitään", hän virkkoi vihdoin. "Epäilettekö te herra Levendalea kaiken sen jälkeen, mitä olette saanut kuulla, taikka sen johdosta, mitä minä olen kertonut teille hänen palvelijansa nähneen - nimittäin pullon ja lasiputken?"
"Otaksun Levendalen sekaantuneen siihen", vastasi salapoliisi varovasti. "Olen vakuutettu siitä, että hänellä on jollakin tavoin yhteyttä jutun kanssa. Meidän miehemme kyselevät hellittämättä häntä tänään eri paikoista — Cityssä ja West Endissä on liikkeellä puolisen tusinaa meidän paraita miehiämme. Hänet löydetään varmasti. Ja samoin myöskin tuo Stephen Purvis — kuka hän lieneekin. Meidän on saatava hänetkin käsiimme."
"Ehkäpä nuo kirjeet, joista Melky Rubinstein puhui, voivat luoda jotakin valoa asiaan", sanoi Purdie. "Varmasti on olemassa jokin keino, jonka avulla hänet löydetään jostakin."