He olivat nyt saapuneet panttitoimistoon ja kaikki kuusi miestä marssivat sisään sivuovesta. Daniel Multenius-vanhus, jolla ei ollut aavistustakaan siitä millaista hälinää ja mielenvaivaa hänen kuolemansa oli aiheuttanut, haudattaisiin hiljaisesti sinä iltapäivänä. Zillah ja Melky olivat surupuvussa. Mutta Zillah ei ollut menettänyt mitään käytöllisistä tottumuksistaan ja vaistoistaan. Uskollisen rouva Goldmarkin hoidellessa hautajaisvieraita yläkerrassa Zillah itse oli toisten vieraitten seurana alakerran perähuoneessa. Pöydällä hänen edessään ilmeisesti aivan näytteille asetettuna oli kolme esinettä, joihin hän heti kiinnitti vastatulleitten huomion — yksi oli vanhanaikuiset, kahdella nappirivillä varustetut liivit, nähtävästikin aika vanhat ja hyvin kuluneet, molemmat toiset kaksi ulkomaalaiselle paperille kirjoitettua kirjettä.
"Mieleeni ei juolahtanut kertaakaan ruveta tutkimaan niitä vaatteita, jotka isoisälläni oli päällään kuollessaan", virkkoi Zillah käyden suoraan asiaan. "Vasta tunti pari sitten tulin ajatelleeksi sitä. Hän on käyttänyt samoja vaatteita useampia kuukausia. Olen tarkastanut kaikki hänen taskunsa. Niissä ei ollut mitään tärkeää — paitsi nämä kirjeet. Löysin ne liivien sisätaskusta. Lukekaa ne."
Miehet kumartuivat katsomaan avattuja kirjeitä ja Ayscough luki ne ääneen:
"Macpherson-hotelli, Kap-kaupunki, syysk. 17 p. 1912.
K.H. — Olen lähettänyt sen pikku esineen, josta jo olen kirjoittanut tarkemmin teille ja herra L:lle, teidän osoitteellanne tavallisena kirjoihin merkittynä lähetyksenä. Parasta on, että sijoitatte sen pankkiinne, kunnes saavun. Ilmoitan tuonnempana tulopäivästäni. Teidän
Stephen Purvis."
"Tämä", huomautti Ayscough toisiin vilkaisten, "viittaa selvästi siihen, että mikä esine sitten lieneekin kysymyksessä herra Multenius otti sen pankista kuolinpäivänänsä aamulla. Se viittaa epäilemättä myös herra Levendaleen." Hän otti toisenkin kirjeen käteensä ja luki sen.
"Kap-kaupunki, lokak. 10 p. 1912.
K.H. — Ilmoitan vain lyhyesti lähteväni täältä höyrylaiva Golcondalla päivän parin kuluttua. Tämä saapuu käsiinne päivää kahta aikaisemmassa postissa. Toivon pääseväni Englantiin marrask. 15 p. — niin on ainakin laivakonttorissa ilmoitettu — ja tulen luoksenne heti saavuttuani. Suotavaa olisi, että järjestäisitte heti kohtauksen herra S. L:n ja meidän molempain kesken. Teidän
Stephen Purvis."