Herra Killick, joka oli tarkkaavasti kuunnellut Ayscoughia, naurahti ja kääntyi viranomaisiin päin luoden heihin terävän katseen.
"Saanko ilmaista teille nyt mielipiteeni kuultuani äsken kerrotut seikat?" hän kysyi. "No niin, Levendale ei ole lähettänyt tuota sähkösanomaa. Se vain lähetettiin Levendalen nimessä, jotta ei asiasta nousisi hälinää. Minun käsitykseni mukaan Levendale on joutunut ansaan — ja Purvis hänen kerallaan!"
XXIV
KELLANPUNAINEN TIMANTTI
Kaikki saapuvilla olijat olivat kuunnelleet vanhan asianajajan sanoja selvän ja voimakkaan mielenkiinnon valtaamina. Sitten yksi heistä puki sanoiksi sen, mitä kaikki muut ajattelivat.
"Mikä johtaa teidät ajattelemaan sellaista, herra Killick?" kysyi New Scotland Yardin mies. "Miksi Levendale ja Purvis olisivat joutuneet ansaan?"
Herra Killick, joka ilmeisestikin mielellään palasi takaisin sille näyttämölle, jolla muutamat läsnä olevat hyvin muistivat hänen näytelleen tärkeää osaa usein käytettynä asianajajana, vilkaisi äskeiseen kysyjään merkitsevästi.
"Te olette kokenut mies", hän vastasi. "Kuulkaahan siis. Eikö mieleenne ole juolahtanut, että jotakin tapahtui ennen vanhan Daniel Multeniuksen kuolemaa — joko tuo kuolema nyt sitten johtui harkitusta murhasta tai äkillisen hyökkäyksen aiheuttamasta pelästyksestä? Mitä sanotte?"
"Mitäkö sanon?" kysyi salapoliisi epävarmasti. "En voi ehdottomasti väittää sellaista ajatelleeni. Mitä te arvelette tapahtuneen ennen sitä?"
Herra Killick tömisteli paksulla kepillään lattiaa.