"En minäkään", sanoi Zillah. "Ja ettekö luule, että kuka tahansa tuon timantin sieppasi, hän otti myöskin sen säiliön? Uskon herra Penniketin olleen oikeassa sanoessaan, että Levendale on saatava käsiin. Jos on olemassa sellainen henkilö, joka tietää kuka tappoi isoisäni, on se Levendale. Koettakaa saada hänet käsiinne."
Rouva Goldmark tuli sisään juuri silloin ollakseen taas Zillahin seurana ja salapoliisi lähti pois. Melky pukeutui päällystakkiinsa, seurasi häntä ulos ja laski sivukäytävässä kätensä hänen käsivarrelleen.
"Kuulkaahan, herra Ayscough", hän kuiskasi tuttavallisesti. "Tarvitsen teidän apuanne. Nyt juuri on käynyt ilmi sellaista, josta en ole ilmaissut sanaakaan Penniketille enkä serkulleni — mutta teille puhun siitä. Tiedättekö mitä, herra Ayscough — kuulkaahan nyt!" — ja hän kertoi salapoliisille Maida Valessa olevasta kalustetusta huvilasta, sen kiinalaisista asukkaista ja heidän maksuosoituksestaan. "Ja se on päivätty juuri samana päivänä, jolloin ukko nitistettiin!" huudahti Melky. "Mitä nyt sanotte, herra Ayscough? Jospa asia onkin niin, että jompikumpi noista vinosilmistä kävi täällä maksuosoituksen kanssa samana iltapäivänä, jolloin Zillah oli ulkona, tapasi ukon täällä yksinään ja timantin hänen kädessään. Mitä arvelette?"
Ayscough säpsähti ja päästi hiljaisen vihellyksen.
"Ahaa", hän virkkoi. "Totta totisesti, siinä on ajatusta! Missä sanotte tuon talon olevan? Molteno Lodge, Maida Vale? Tiedän sen — se on pieni erillinen rakennus puutarhan keskellä. Kuulkaahan, lähtekäämme katsomaan sinne!"
"Sitä juuri aioin ehdottaa — vieläpä heti", vastasi Melky. "Menkäämme, mutta matkalla meidän on poikettava erään henkilön luokse. Haluan kysyä erästä asiaa tohtori Mirandoletilta."
XXVI
ROTTA
Ayscough ja Melky astelivat äänettöminä vilkasliikkeisillä kaduilla. Vasta heidän päästyään Paddingtonin kanavan takana oleville rauhallisemmille syrjäkaduille ja käännyttyään Portsdownin tielle salapoliisi kosketti toverinsa käsivartta. "Mitä te tiedätte näistä kahdesta kiinalaisesta nuorukaisesta, joilla on hallussaan tuo teidän kalustettu talonne?" hän kysyi. "Paljonko vai vähän?"
"Emme tiedä kerrassaan mitään, herra Ayscough, nimittäin serkkuni ja minä", vastasi Melky. "Emme ole koskaan kuulleetkaan heistä. Emme edes tietäneet heidän asuvan siellä! Emme sitäkään, että ukolla oli kalustettu talo vuokrattuna Maida Valessa! Hän oli umpimielinen tuo ukko, muutamiin asioihin nähden. Tuo oli yksi niistä. Herra Penniket kuitenkin kuuli tästä, mutta aivan hiljattain. Hän sanoo heidän olevan kunnollisia lääketieteen ylioppilaita jossakin sairaala — niin, yliopisto-kolleegion sairaalassa. Sehän kai on Gower-kadun varrella, eikö niin? Ukko oli merkinnyt erääseen tätä Molteno Lodgea koskevaan paperiin, että nämä vinosilmät olivat hyviä asukkaita. Tiedän, mitä hän sillä tarkoitti: pojat maksoivat vuokransa säännöllisesti etukäteen."