Lääkärin poistuttua Ayscough palasi Melkyn luokse.
"Tulkaa takaisin Molteno Lodgeen", hän sanoi. "Siellä toimitetaan par'aikaa tarkastusta. Menkäämme katsomaan ovatko he saaneet selville mitään tärkeää."
Talo, joka oli ollut ihan kuollut ja autio Melkyn ja salapoliisin käydessä siellä aikaisemmin illalla, oli heidän nyt palatessaan täynnä toimeliaisuutta ja virkeyttä. Yksi poliisi vartioi pääportilla, toinen pihaovella. Itse talossa oli lukittujen ovien ja suljettujen akkunaluukkujen ja verhojen takana jokainen huone valaistu, ja teräväsilmäiset miehet kääntelivät joka paikan ylös alaisin. Eräs seikka tässä tutkinnossa pisti heti vastatulleitten silmiin: se kohta maassa, jossa Melky oli löytänyt vainajan, oli huolellisesti ympäröity nuoralla. Ayscough viittasi kädellään merkitsevästi siihen suuntaan.
"Hyvä on ", hän virkkoi. "Tuo osoittaa, että he ovat löytäneet askelten jälkiä. Siitä saattaa olla hyötyä. Menkäämme kuulemaan, mitä muuta he ovat saaneet selville."
Näiden tutkimusten johtaja seisoi ruokasalissa, kun Ayscough ja Melky astuivat sisään. Hän viittasi heitä tulemaan luokseen ja sulki oven.
"Olemme tehneet pari kolme löytöä", hän sanoi vilkaisten Ayscoughiin. "Ensiksikin, sen pensaikon ympärillä, jossa mies makasi, oli jokseenkin harvinaisia jalanjälkiä, jonka vuoksi käskin ympäröidä sen huolellisesti nuoralla. Päivänvalossa tarkastelemme sitä lähemmin. Hyvin pieniä jälkiä nähkääs, paremminkin naisen kuin miehen jalan jättämiä."
Ayscoughin terävät silmät kääntyivät tulisijaan päin. Ristikon vieressä oli pari kolme paria tohveleita, joita hän osoitti. "Näillä kiinalaisilla on minun ymmärtääkseni hyvin pienet jalat", hän sanoi. "Jäljet ovat varmaankin heidän. No niin, mitä muuta?"
Puhuteltu veti takkinsa taskusta pienen paketin ja rupesi availemaan sitä tilapäisestä käärepaperista. "Ehkä herra Rubinstein tuntee tämän. Me löysimme sen eräästä yläkerran makuuhuoneen uunista puoleksi palaneena."
Hän näytti pientä tukevatekoista pahvilaatikkoa, kooltaan noin kolme tuumaa eri suuntiin. Se oli kääritty paksuun, kiiltäväpintaiseen, tummanharmaaseen paperiin, johon oli painettu muutamia sanoja syvillä kultakirjaimilla. Laatikko oli jokseenkin hiiltynyt ja vain osia kannessa olevista sanoista oli säilynyt pilaantumattomina — mutta ei ollut vaikea saada selvää mitä nuo sanat olivat olleet: