"Se on herra Multenius-vainajan laatikoita", vakuutti Melky heti. "Daniel Multenius, panttilainaaja ja jalokivikauppias, Praed-katu — niin se kuuluu kokonaisuudessaan. Sanotteko löytäneenne sen uunista, herra? Ja — mitä hän lienee ottanut siitä, ennenkuin heitti laatikon pois, herra, Ayscough — kuka hän nyt sitten lieneekin ollut?"
"Tuon siunatun kellanpunaisen timantin tietysti", sanoi Ayscough. "Se on selväkin! No niin, mitä muuta vielä?"
Tarkastuksen suorittaja kääri jalokivikauppiaan laatikon huolellisesti paperiin ja pani taskuunsa. Sitten hän loi merkitsevän silmäyksen salapoliisitoveriinsa, työnsi pari sormea liivintaskuunsa ja veti esiin rypistyneen paperipalan.
"No niin", hän vastasi, "tämän löysimme juuri tuolta. Lattialta, tämän pöydän päästä."
Hän levitti puhuessaan rypistyneenä paperin ja piti sitä toisten silmäin edessä Ayscough tuijotti siihen melkein silmiinsä uskomatta ja Melky huudahti kuuluvasti:
"Hiivatti sentään!" hän sanoi. "Viidensadan punnan seteli!"
"Niin on", myönsi poliisikomisarjus. "Englannin pankin viidensadan punnan seteli! Vieläpä oikein hyvä. Lattialle heitettynä."
"Ottakaa se talteen", sanoi Ayscough lyhyesti. "Ettekö ole löytänyt mitään papereita, asiakirjoja tai muuta sellaista, josta saisi lisävalaistusta?"
"Tuolla on aika joukko papereita", vastasi tarkastuksen suorittaja osoittaen pöydällä olevaa kirja- ja paperiläjää, "mutta ne näyttävät olevan pääasiassa luentomuistiinpanoja. Myöhemmin kyllä tarkastan ne."
"Katsokaa, voisitteko löytää joitakin kirjeitä, osoitteita ja muuta sentapaista", neuvoi Ayscough. Hän käänteli muutamia kirjoja, jotka olivat kaikki lääketieteellisiä oppikirjoja, ja availi joitakin niistä umpimähkään. Äkkiä hänen silmänsä osuivat samaan nimeen, jonka sairaalalääkäri oli maininnut hänelle puoli tuntia aikaisemmin. Irtolehdelle oli kirjoitettu Mori Yada, Gower-katu 491. Hänen päähänsä juolahti eräs asia. Hän kehoitti tarkastuksen suorittajaa pitämään silmänsä avoinna eikä jättämään mitään tutkimatta, tarttui sitten Melkyn käsivarteen ja talutti hänet ulos. "Kuulkaahan", hän virkkoi vetäen kellon taskustaan heidän kulkiessaan eteisen poikki, "nyt on tuskin vielä kymmenenkään, ja minä olen saanut tietooni tuon nuoren japanilaisen osoitteen. Tulkaahan — mennään kysymään häneltä paria seikkaa."