"En tiedä", vastasi Ayscough melkein välinpitämättömästi. "Mutta olen melkein varma siitä, että niin tulee tapahtumaan. Nähkääs, otaksun Levendalen etsiskelevän Chen Litä. Jos Levendale nyt kuulee Chen Lin makaavan kuolleena ruumishuoneessamme, niin — ymmärrättekö?"
Melky muisti, että Ayscough oli taitava mies, ja vaipui ajatuksiinsa, kunnes juna pysähtyi Praed-kadulle. Hän käveli salapoliisin mukana pitkin katuja ja sitten hotelliin ihmetellen itsekseen kuinka monta kertaa he sinä päivänä olivat olleet tuossa kaupunginosassa tämän aivan loppumattomalta näyttävän ajojahdin kestäessä. Hän oli melkein huumaantunut, mutta Ayscough, joka yhä poltteli Yadan hänelle tarjoamaa sikaaria, astui edellä hotelliin virkeän ja terveen näköisenä.
Purdiella oli yksityinen oleskeluhuone makuuhuoneensa vieressä. Siellä he tapasivat hänet ja Lauristonin, molemmat piippua polttamassa ja ilmeisestikin kaikenlaisten ajatusten ja arveluitten valtaamina. He ponnahtivat seisomaan salapoliisin saapuessa.
"Kuulkaahan!" huudahti Lauriston. "Onko se totta, mitä tuosta kiinalaisesta kerrotaan? Onko sekin tämän meidän juttumme yhteydessä, niin kuin poliisiasemalla otaksuvat? Olemme odottaneet toivoen teidän tulevan."
"Niin", sanoi Ayscough vaipuen tuolille, "olemme puuhailleet aika lailla, minä ja herra Rubinstein. Meillä on ollut kerrassaan kova työ yhden illan osalle. Niin, se on totta, herrat — yksi askel lisää tikapuilla — yksi tiilikivi lisää rakennuksessa! Me pääsemme eteenpäin, herra Purdie, me pääsemme eteenpäin. Olette siis olleet meidän laitoksellamme ja teille kerrottiin siellä asiasta?"
"He mainitsivat meille vain pääpiirteet", vastasi Purdie. "Vain tärkeimmät kohdat. Luullakseni ette ole kuullut mitään toisesta kiinalaisesta?"
"Emme vähintäkään vielä — toistaiseksi", sanoi Ayscough. "Mutta minulla on toivoa — olen luullakseni päässyt vähän lähemmäksi päämäärää herra Rubinsteinin avulla, vaikka hän ei oikein ymmärräkään minun menettelytapaani. Mutta, hyvät herrat, tulin tänne kysymään, oletteko kuulleet mitään Guyleristä. Mitä hän arveli siitä, mitä John Purvis kertoi meille tänään iltapäivällä?"
"Hän ei siitä hämmästynyt", vastasi Purdie. "Ettekö muista hänen väittäneen alun pitäen, että kaiken tämän pohjalla oli jalokiviä? Mutta hän hämmästytti meitä!"
"Mitä? Kuinka niin?" kysyi Ayscough. "Uutisiako?"
"Guyler vannoo nähneensä Stephen Purvisin tänä aamuna", vastasi Purdie.
"Hän on vakuutettu siitä!"