"Nähneensä Stephen Purvisin tänä aamuna!" huudahti Ayscough. "Mutta missä?"
"Guylerillä oli asioita Cityssä — sen kauimmassa päässä", sanoi Purdie. "Hän meni par'aikaa Bishopsgaten poikki nähdessään Stephen Purvisin — hän vannoo, että se oli Stephen Purvis! — mikään ei saa hänen uskoaan horjutetuksi. Hän, Purvis, kääntyi juuri silloin kapealle kujalle, joka johti kadun poikki. Guyler riensi hänen jälkeensä, mutta hän oli kadonnut. Guyler odotti vaanien tuota kujaa aivan kuin kissa vaanii hiirenkoloa, niin kuin hän sanoi — mutta kaikki turhaan. Hän odotti tunnin, mutta siitä ei ollut apua."
"No, jos se oli Purvis", sanoi Ayscough, "oli hän tietysti mennyt kujaa myöten ja tullut ulos sen toisesta päästä".
"Ei", sanoi Lauriston. "Ei ainakaan Guylerin sanojen mukaan. Guyler sanoi, että se oli pitkä, kapea kuja — Purvis ei olisi voinut ennättää sen toiseen päähän ennen kuin hän ennätti toiseen. Hän väittää, — nimittäin Guyler — että kummallakin puolella tuota käytävää on vieri vieressä liikehuoneustoja. Hänen arvionsa mukaan siellä on muutamia satoja ovia, joten kestäisi ainakin viikon, ennen kuin hän ennättäisi kysellä jokaisesta. Mutta hän on vakuutettu siitä, että Purvis katosi yhteen niistä, ja myös ehdottomasti varma, että se oli juuri Stephen Purvis. Purvis siis elää!"
"Missä on toinen Purvis — maanviljelijä?" kysyi Ayscough.
"Hän asuu Guylerin kanssa Great Northern-hotellissa", vastasi Lauriston. "Me olemme kaikki neljä olleet keskikaupungilla, Cityssä, tarkastelemassa paikkoja. Guyler ja John Purvis lähtevät taas aamulla sinne, John Purvis on tietysti hyvin iloinen kuultuaan, että Guyler varmasti väittää nähneensä hänen veljensä. Kuulkaahan, arvatkaapa, mikä on Guylerin käsitys Stephenin timantista!"
"No, mikähän se voi olla?" kysyi salapoliisi. "Siitä on niin monta nerokasta mielipidettä, että voimmehan vieläkin koettaa kuulla lisää. Herra Rubinstein tuossa on väsynyt eri teorioihin."
Mutta Melky höristi korviaan kuullessaan timanttia mainittavankaan.
"Hän vain kiusoittelee, herra Lauriston", hän sanoi. "Älkää välittäkö hänestä! Mitä Guyler arvelee?"
"No niin, Guyler ei luonnollisestikaan vielä tiedä tästä kiinalaisvaiheesta", sanoi Lauriston. "Guyler arvelee, että ryöstön on suorittanut joukko miehiä — nokkelia jalokivivarkaita, jotka tiesivät Stephen Purvisilla olevan hallussaan tuon, kellanpunaisen timantin ja ryhtyivät tarmokkaasti puuhaamaan sen haltuunsa saamista niin pian kuin se tulisi Englantiin. Ja hän uskoo tuon joukon napanneen kiinni Levendalen ja Stephen Purvisin salaisesti yrittävän päästä heihin käsiksi. Se on joka tapauksessa Guylerin käsitys."