"Hyvä on", sanoi Ayscough. "Ja voi siinä olla jotakin oikeaakin. Mitä tähän etsintään tulee — niin eihän meillä ainakaan ole mitään varmuutta siitä, ettei jommallakummalla noista kiinalaisista ole ollut jotakin yhteistä tuon varasjoukon kanssa. Eihän sitä voi koskaan tietää — ja on melkein mahdotonta päästä suoraan päämaaliin tällaisissa jutuissa. No niin, me olemme joka tapauksessa ryhtyneet toimenpiteisiin saadaksemme uutisen tuosta timantista ja Chen Lin katoamisesta huomisaamun sanomalehtiin, ja jollei se herätä koko kaupungin mielenkiintoa —"
Ovelle kuului koputus ja sisään tuli tarjoilija, joka katseli anteeksipyytävän näköisenä huoneessa olijoita.
"Suokaa anteeksi, hyvät herrat", hän sanoi. "Onko herra Ayscough täällä? Ulkona on eräs herra, joka tahtoo nähdä teitä."
Ayscough otti hattunsa ja lähti ulos. Siellä odotti häntä eteisessä komean näköisenä tohtori Mirandolet suuressa mustassa viitassaan, leveälierinen hattu päässään. Hän astui eteenpäin nähdessään salapoliisin.
"Tulin tänne, kun kuulin teidän olevan täällä", hän sanoi taluttaen Ayscoughia poispäin. "Kuulkaahan, ystäväni, yksi meidän miehistä kertoi minulle Molteno Lodgen jutusta ja kiinalaisen ruumiin löydöstä."
"Se nuori herra, Rubinstein, joka kävi luonanne tänä aamuna ja oli pyytänyt minut mukaansa, löysi sen", sanoi Ayscough, joka ihmetteli itsekseen, mihin tohtori oikein pyrki. "Olin siellä hänen kanssaan."
"Olen sitäpaitsi kuullut", jatkoi Mirandolet, "niinikään eräältä meikäläiseltä siitä ihmeellisestä timanttia koskevasta tarinasta, jonka on tänään iltapäivällä kertonut sen omistajan veli. Nyt tahtoisin nähdä tuon kiinalaisen ruumiin — syyn kerron teille jälkeenpäin. Minulla on aivan erikoinen aihe siihen. Lähdettekö kanssani ruumishuoneeseen?"
Ayscoughin uteliaisuus oli herännyt Mirandoletin käytöksen johdosta ja tulematta enää Purdien huoneeseen hän lähti ulos tohtorin kanssa. Mirandolet pysyi omituisen äänettömänä, kunnes he saapuivat sille kadulle, jonka varrella ruumishuone sijaitsi.
"Tämä on kummallinen ja salaperäinen juttu, ystäväni", hän sanoi. "Tuolla, pienellä Rubinsteinilla oli varmaankin jokin omituinen ennakkoaavistus, kun hän tuli tänään luokseni esittäen omituisen kysymyksensä kiinalaisista."
"Sitäpä minäkin juuri sanoin, tohtori", virkkoi Ayscough. "Näytti aivan siltä, kuin hänellä olisi ollut ennakkoaavistus. Mutta — kuulkaahan!"