"Kenet?" kysyi Melky. "No kenet? Sanokaa kenet?"
"Sen miehen, joka kävi hänen ruokalassaan", vastasi Zillah. "Sen miehen joka pudotti platinanappinsa!"
Rouva Goldmark, joka oli vaipunut istumaan Purdien häntä varten pöydän viereen vetämälle tuolille, huojutti merkitsevästi päätään.
"Näin se tapahtui", hän sanoi tuntien jonkinlaista nautintoa saadessaan henkilökohtaisesti esiintyä uuden lisäpiirteen kertojana tässä salaperäisessä jutussa. "Minulla, on ystävä, joka asuu Stanhope-kadun varrella — rouva Isenberg. Hän lähetti minulle puoli yhdentoista aikana tiedon, että hän oli sairas. Menin heti häntä katsomaan. Tapasin hänet hyvin kipeänä. Jäin hänen luokseen yli yhdentoista auttaen niin kuin osasin. Sitten saapui hänen sisarensa; en osannut tehdä muuta, tulin pois. Ja minä kävelin Sussex-aukion poikki palatessani Praed-kadulle Zillahin luokse. Mutta ennenkuin olin päässyt pitkällekään Sussex-aukiolla, pysähdyin äkkiä, tällä tavoin. Miksi? Koska — näin erään miehen. Sen miehen! Saman, joka pudotti kalvosimennappinsa minun pöydälleni. Juuri niin!"
"Oletteko varma, että hän oli sama mies, rouva Goldmark?" kysyi Melky kiihkeästi. "Ettehän vain erehdy?"
"Erehdynkö, kun sanon näkeväni teidät, herra Rubinstein?" huudahti rouva Goldmark juhlallisesti ja painokkaasti. "Ei, minä en erehdy laisinkaan sellaisissa tapauksissa. Eikö kaduilla ole kaasulamppuja? Eikö minulle ole suotu hyvät silmät? Minä näin hänet niin kuin näen tuossa teidät, nuo nuoret herrat ja Zillahin. Se on varma!"
"No niin, — ja mitä hän teki?" kysyi Purdie haluten kuulla tarkemmin asiasta. "Tuliko hän jostakin talosta vai meni sisään — vai mitä?"
"Minä kerron, teille", vastasi rouva Goldmark. "Kaikki kerron teille aikanaan. Näin oli asia Eräs vuokra-ajuri saapuu minua kohti. Se pysähtyy katukäytävän viereen. Kaksi miestä astuu siitä alas. Hän ensiksi. Sitten toinen. He maksavat ajurille ja kävelevät sen jälkeen vähän matkaa — vain muutamia askelia. He menevät erääseen taloon. Tuo toinen mies avaa sen oven. Omalla avaimellaan. Ovi avautuu — ja sulkeutuu. He ovat sisällä. Sitten minä menen Zillahin luokse ja kerron hänelle, mitä olen nähnyt. Niin on asia!"
Kaikki kolme miestä vilkaisivat toisiinsa ja Purdie kääntyi kertojan puoleen.
"Rouva Goldmark", hän sanoi, "tunsitteko sen miehen, joka avasi oven?"