Ennenkuin komisarjus ennätti sanoa enemmän, kuului ovelle koputus ja eräs konstaapeli kurkisti sisään. Hänen silmänsä etsivät Ayscoughia.
"Täällä on eräs nuori herra — ulkomaalainen — joka kysyy teitä, herra
Ayscough", hän sanoi. "Hän tahtoisi tavata teitä heti — nimi on Yada."
XXXV
YADA ASETTUU JOHTOON
Ayscough ennätti vain luoda varoittavan katseen ja lausua pari sanaa toisille, ennenkuin herra Mori Yada astui sisään. Jokainen katsoi häneen hänen tullessaan sisään — muutamat läsnäolijoista ihmetellen, toiset uteliaasti ja ainakin pari — Levendale ja Purvis — epäillen. Mutta Yada itse oli ulkomuodostaan päättäen täysin välinpitämätön häneen päin suunnattujen katseiden suhteen. John Purdiesta, joka muisti kaikki, mitä oli edellisenä iltana kuullut, näytti, että tuo nuori japanilainen lääketieteen ylioppilas oli erikoisen kylmäverinen ja maltillinen. Yada oli tosiaankin juuri sen näköinen kuin olisi tullut hyväin ystäväin hänen kunniakseen järjestämään tilaisuuteen. Melky Rubinstein, joka myöskin tarkasteli häntä hellittämättä, huomasi heti hänen pukeutuneen erikoisen harkitusti sinä aamuna. Yadan tumman päällystakin alta, joka oli huolettomasti jätetty auki, näkyi harmaa hieno puku, toisessa hansikoidussa kädessään hänellä oli uusi hattu, toisessa tiukasti kääritty sateenvarjo. Hän näytti niin varakkaalta ja viimeisen kuosin mukaan puetulta kuin ei millään salaperäisillä eikä maanalaisilla jutuilla olisi voimaa ulottua häneen. Se aulis hymy, jolla hän tervehti Ayscoughia, oli niin vilpitön ja rehellinen, että se olisi hyvin voinut kumota kaikki epäilykset. "Hyvää huomenta, herra salapoliisi", hän aloitti astuessaan kynnyksen yli ja vilkaistessaan ensin Ayscoughiin ja sitten toisten tarkkaavaisen näköisiin kasvoihin. "Kuulkaahan, haluaisin vähän puhua kanssanne tuosta eilisillan pikku jutusta. Otaksun teidän puhelevan siitä näiden herrain kanssa? Ehkäpä voin nyt ilmaista teille sellaista, josta on hyötyä."
"Mielellämme kuulemme mitä tahansa, herra Yada", sanoi Ayscough, joka koetti kaikin voimin salata hämmästystään. "Mitä tahansa, jota voitte meille kertoa. Oletteko viime yönä kuullut jotakin?"
Yada nauroi ystävällisesti, paljastaen valkoiset hampaansa. Hän istuutui tuolille, jonka Ayscough työnsi hänelle, ja veti hitaasti hansikkaansa pois käsistään. "Otin itse selvän eräästä asiasta teidän lähdettyänne luotani eilisiltana", hän sanoi salaperäisen näköisenä. "Käytin hyväkseni teidän nimikorttianne, herra salapoliisi. Menin se mukanani ruumishuoneeseen."
Ayscoughin onnistui antaa merkki poliisikomisarjukselle, jotta tämä jättäisi kyselemisen hänen tehtäväkseen. Hän työnsi peukalonsa sisään liiviensä hihanrei'istä, asettui mukavassa asennossa nojaamaan ovea vastaan ja katseli mietiskelevän näköisenä vastatullutta.
"Vai niin, ja mikä johtikaan teidät siihen, herra Yada?" hän kysyi puolittain huolettomasti. "Tunsitte hiukan uteliaisuutta, vai kuinka?"
"En joutavaa uteliaisuutta, herra salapoliisi", vastasi Yada. "Halusin päästä varmuuteen siitä, kumpi noista kahdesta kiinalaisesta oikein oli siellä kuolleena. Näin hänet. Nyt tiedän. Chen Li!"