Pujahdettuaan hiljaa pois poliisiasemalta Melky Rubinstein meni kadun poikki, asettui aivan vastapäätä olevaan kapeaan käytävään ja alkoi pitää silmällä sitä ovea, josta oli juuri itse tullut. Hän oli tehnyt vakavan suunnitelman mielessään ja päätti toteuttaa sen yksin.
Pian tuli Mori Yada alas poliisilaitoksen portaita niin tyynenä ja huoleti kuin suinkin ja lähti hitaasti astumaan katua, heilutellen lujalle käärittyä sateenvarjoaan. Niin kauan kuin hän oli poliisilaitoksen akkunain näkyvissä, hän ei muuttanut hidasta vauhtiaan, mutta heti ensimmäisestä kadunkulmasta käännyttyään hänen askeleensa muuttuivat joutuisammiksi, ja hän suuntasi kulkunsa sinne, mihin Melky oli arvannutkin — autoasemalle, jossa odotti pari kolme vuokra-ajuria. Hän oli päässyt ensimmäisen luokse ja puhutteli juuri ajuria kun Melky, joka oli pysytellyt muutamia metrejä taempana hänestä, hiipi hiljaa hänen viereensä ja taputti häntä olkapäälle.
"Herra", sanoi Melky, "sananen kahden kesken".
Yada kääntyi puhuttelijaan päin nopeasti kuin käärme, ja silmänräpäykseksi hänen valkoiset hampaansa tulivat näkyviin oikein vihaisella tavalla ja hurja hehku ilmestyi hänen mustiin silmiinsä. Mutta nuo vihan ilmaukset hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleet näkyviinkin ja samassa silmänräpäyksessä hän hyräili niin ystävällisesti kuin konsanaan. "Kas vain", hän sanoi. "Tekö siinä olettekin, mitä kuuluu? Ehkä tulette samaan suuntaan kuin minäkin. Voin päästää teidät ajurista matkalla. Sopiiko?"
Melky veti Yadan metrin parin päähän sivummalle ja alensi äänensä kuiskaukseksi.
"Herra", hän sanoi niin suurta tuttavallisuutta ilmaisevalla äänellä, että Yadaa alkoi äkkiä peloittaa, "herra, minä en lähtisi minnekään juuri nyt, jos olisin teidän sijassanne. Te olette vaarassa, herra, te pistitte päänne jalopeurain luolaan tullessanne äsken tuonne, missä näin teidät. Ovelia, ovelia ovat nuo miehet, herra, heillä on vahva aikomus nujertaa teidät. Minä tiedän, minne aiotte mennä noilla ajopeleillä, herra. Älkää tehkö sitä, vaan noudattakaa minun neuvoani!"
"Kuinka te tiedätte, minne minä aion mennä?" kysyi Yada.
"Katselin Levendalen selän takaa hänen kirjoittaessaan tuota maksuosoitusta, herra", vastasi Melky kaikkein rauhallisimmalla äänellään. "Aiotte mennä hänen pankkiinsa muuttaaksenne sen käteiseksi. Ja jos te menette sinne, niin ette enää tule sieltä yksin ulos! Herra, he aikovat siepata teidät kiinni siellä. Ansa on viritetty teille!"
Melky tarkasteli Yadan kasvoja syrjäsilmällä ja huomasi hänen oliivinvärisen ihonsa vähän kalpenevan ja hänen viekkaitten silmiensä kutistuvan. Ja samassa hän päätti jatkaa omaa menettelytapaansa ja käyttää hyväkseen havaintojaan. Hän oli oikein tarkoituksella taluttanut japanilaisen vilkasliikkeisemmälle paikalle katua ja käänsi hänet nyt sivukujalle, joka johti kapeille sokkeloisille syrjäkaduille. Hän tunsi, että Yada alkoi taipua tuntemattoman pelon ahdistamana. Mutta äkkiä Yada pysähtyi koettaen irtautua Melkyn kädestä, joka oli laskeutunut hänen olkapäälleen.
"Mihin te oikein pyritte?" hän kysyi. "Mitä peliä te oikein pelaatte?
Koetatteko peloittaa minua? Mitä tahdotte?"