"Tiedättekö mitä, rouva Goldmark?" kuiskasi Melky. "Se on varmasti maksanut tuhat puntaa! Taivuttakaa nyt kaunista päätänne, niin panen sen kaulaanne. Voi, tehän olette kauniimpi kuin Saban kuningatar! Ja ettekö olekin Melkynne kuningatar, rouva Goldmark, sanokaa, että olette!"
"Voi taivas, herra Rubinstein", sanoi rouva Goldmark ujosti. "Aivanhan tuntuu siltä kuin te kosisitte minua!"
"Niinhän minä kosinkin!" huudahti Melky rohkaisten luontonsa. "Ettekö näe, että olen parhaissa vaatteissani? Kuuluuko nykyään mistään muusta kuin kihlauksista? Herra Lauriston menee naimisiin Zillahin kanssa ja herra Purdie on saanut omakseen Levendalen kotiopettajattaren, ja — voi rouva Goldmark, enkö minä ihaillut teitä rajattomasti joka kerta, kun tulin päivälliselle teidän ruokalaanne? Ettekö ole suloisin olento koko Paddingtonissa? Vastatkaa nyt minulle, rouva Goldmark, ettekö näe minun olevan niin nälkäisen, että voisin ihan syödä teidät?"
Sitten rouva Goldmark antoi vastauksensa ja pakeni heti Melkyn kiihkeästä syleilystä katsellakseen itseään ja kaulakoristustaan kuvastimesta.