"Olitte edellisellä kerralla suorittanut asianne tyttärentyttären kanssa?" kysyi ruumiintarkastaja. "Ette ollut siis nähnyt vanhusta?"
"En koskaan tietääkseni nähnyt herra Multeniusta, ennenkuin tapasin hänet kuolleena asuinhuoneensa lattialla", vastasi Lauristen.
Puheenjohtaja kääntyi poispäin tästä todistajasta ja katsoi siihen pöytään päin, jonka ääressä herra Parminter ja poliisiviranomaiset istuivat. Herra Parminter nousi hitaasti seisomaan, vilkaisi Lauristoniin ja esitti ensimmäisen kysymyksensä rauhallisella, melkein lempeällä äänellä aivan kuin olisi aikonut antautua todistajan kanssa ystävälliseen jutteluun.
"Teidän kunnianhimonanne on siis kirjaileminen?" hän kysyi.
"Minä olen kirjailija", vastasi Lauriston.
Herra Parminter veti esiin nuuskarasian ja otti hyppysellisen nuuskaa.
"Oletteko julkaissut paljon?" hän kysyi kuivasti.
"Pari kolme kertomusta — lyhyitä."
"Tuottivatko ne paljon rahaa?"
"Viisi puntaa kumpikin."