"Olivatko ne teidän omaisuuttanne?"
"Olivat."
"Olitteko ollut siellä aikaisemmin jollakin sentapaisella asialla?"
"Vain kerran."
"Milloin?"
"Viime viikolla", vastasi Lauriston. "Panttasin siellä, kelloni."
"Olette siis ollut rahapulassa?"
"Olen. Mutta vain jonkin aikaa — odotin rahalähetystä."
"Toivoakseni olette sen sittemmin saanut", huomautti puheenjohtaja.
"Herra Ayscough oli luonani rahalähetyksen saapuessa", sanoi Lauriston vilkaisten salapoliisiin. "Tapasimme sen — tarkemmin sanoen kaksi kirjettä — asunnostani, kun lähdimme sinne yhdessä heti sen jälkeen, mitä juuri olen kertonut teille."