"En tee mitään, herra", kuiskasi Melky juhlallisesti. "En ennenkuin tämä asia on järjestyksessä — se on varma."
"Tulkaa sitten kanssani hotelliin", jatkoi Purdie. "Haluan keskustella kanssanne eräästä asiasta."
Mutta heidän saavuttuaan hotelliin haihtui Purdien mielestä kokonaan ajatus ruveta keskustelemaan. Eteisvartija ojensi hänelle kirjelipun ja ilmoitti sen juuri saapuneen. Purdie punastui tuntiessaan käsialan. Hän kääntyi äkkiä sivuttain ja repi auki kirjekuoren. Se sisälsi arkin puolikkaan, johon oli kirjoitettu muutamia rivejä herra Spencer Levendalen kauniin kotiopettajattaren käsialalla.
"Voitteko tulla heti minua tapaamaan? Eräs seikka oli oikein vakavasti huolestuttavalla kannalla. Olen hyvin levoton eikä minulla ole Lontoossa ketään, johon voisin turvautua."
Pyydettyään nopeasti Melkyltä anteeksi Purdie riensi ulos hotellista totellen heti kirjeessä saapunutta kutsua.
XIV
YKSITYINEN LABORATORIO.
Kääntyessään kulkemaan Spring-katua Sussex -aukiolle päin Purdie palautti pikaisesti mieleensä tuttavuutensa Spencer Levendalen ja hänen perheensä kanssa. Hän oli tavannut heidät vain kaksi kuukautta sitten kaukaisella ja syrjäisellä seudulla Skotlannin Ylämaassa hotellissa, jossa hän ja he olivat olleet melkein ainoat vieraat. Sellaisissa olosuhteissa vieraatkin pian liittyvät toisiinsa, ja kun Levendalella ja Purdiella oli yhteisenä harrastuksena kalastus, sopivat he hyvin yhteen. Mutta astellessaan nyt Levendalen Lontoon-asuntoon päin Purdie ajatteli, että hän tosiaankin tunsi hyvin vähän tuota miestä, joka ilmeisesti oli jollakin tavoin sekaantunut siihen salaperäiseen juttuun, johon Andie Lauristonkin oli niin onnettomasti sotkeutunut. Hän tiesi Levendalen varmasti hyvin varakkaaksi mieheksi. Kaikki hänessä ilmaisi sitä: hän oli tuonut mukanaan muutamia palvelijoita Ylämaahan ja rahaa näytti hänellä olevan aivan kuin piikiviä merenrannalla. Purdie tuli tietämään vähin erin, että Levendale oli hankkinut itselleen suuren omaisuuden Etelä-Afrikassa, että hän oli palannut Englantiin ja joutunut parlamentin jäseneksi, että hän oli leski ja kahden pikku tytön isä. Hän sai myöskin tietää, että lasten kotiopettajatar, neiti Elsie Bennet, sievä ja miellyttävä kahden- tai kolmenkolmatta vuotias tyttö, oli tullut heidän kanssaan Kapkaupungista. Mutta Levendalen todellisesta luonteesta ja olemuksesta hän ei tietänyt enempää kuin niitä saattoi saada selville loma-ajan tuttavasta. Erinäiset Melkyn kertomat seikat, jotka koskivat Multenius-ukon perähuoneen pöydälle jätettyä harvinaista kirjaa, panivat Purdien jonkin verran epäilemään, että Levendale salasi jotakin siinä asiassa — ja nyt neiti Bennet kirjoitti sellaista, mikä sisällöltään selvästi muistutti avunpyyntökirjettä ikäänkuin jotakin olisi tapahtunut.
Purdie huomasi heti sisään astuttuaan, että jotakin oli tapahtunut. Levendalen pöytäpalvelija, joka oli ollut isäntänsä mukana Ylämaassa ja tuntenut Purdien heti hänen käydessään talossa eilen, riensi häntä vastaan eteishuoneessa samalla kuin ovenvartija avasi oven.
"Ettekö ole nähnyt herra Levendalea sen jälkeen kun kävitte täällä eilen?" hän kysyi hiljaisella levottomalla äänellä.